Uno – korttipelin säännöt, erikoiskortit ja muunnelmat

Uno on yksi maailman tunnetuimmista korttipeleistä, ja sitä on pelattu Suomessa jo vuosikymmeniä. Kyseessä on nopea ja helposti opittava seurapeli 2–10 pelaajalle, jossa tavoitteena on päästä ensimmäisenä eroon kaikista käsikorteistaan. Peliä pelataan omalla erikoispakalla, jossa yhdistyvät värit, numerot ja hauskat erikoiskortit. Tässä oppaassa käydään läpi Unon säännöt vaihe vaiheelta, erikoiskorttien merkitys, pistelasku ja suosituimmat muunnelmat – samalla oikaistaan muutama yleinen sääntömokaava, joita moni toistaa vuodesta toiseen huomaamattaan.

Mikä Uno on?

Uno on amerikkalaista alkuperää oleva poisheittopeli (englanniksi shedding game), eli pelin koko idea on päästä eroon korteistaan ennen muita. Sana uno tarkoittaa espanjaksi yhtä, ja se viittaa tilanteeseen, jossa pelaajalla on enää yksi kortti jäljellä.

Toisin kuin esimerkiksi monia perinteisiä korttipelejä, Unoa ei pelata tavallisella 52 kortin pelikorttipakalla, vaan pelillä on oma erikoispakkansa. Kortit tunnistaa väristä ja symbolista, joten peli on helppo oppia myös lapsille ja kieleen katsomatta. Peliä valmistaa ja markkinoi nykyään lelujätti Mattel, ja juuri yksinkertainen symboliikka on tehnyt Unosta maailmanlaajuisen ilmiön.

Uno-pakan kortit

Klassinen Uno-pakka sisältää 108 korttia. Pakka jakautuu näin:

• Neljä väriä – punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Jokaisessa värissä on 25 korttia.
• Numerokortit – jokaisessa värissä yksi nolla sekä kaksi kutakin numeroa 1–9 (yhteensä 76 numerokorttia).
• Toimintokortit – jokaisessa värissä kaksi ohituskorttia (Skip), kaksi suunnanvaihtokorttia (Reverse) ja kaksi nosta 2 -korttia (Draw Two).
• Mustat jokerit – neljä villikorttia (Wild) ja neljä villi nosta 4 -korttia (Wild Draw Four).

Vuodesta 2015 lähtien valmistetuissa pakoissa on yleensä 112 korttia. Neljä lisäkorttia ovat erikoisjokereita: yksi korttienvaihtojokeri (Wild Shuffle Hands), joka sekoittaa ja jakaa kaikkien kädet uudelleen, sekä kolme tyhjää mukautuskorttia (Wild Customizable), joihin pelaajat voivat kirjoittaa oman kotisääntönsä. Lisätietoa pakan koostumuksesta ja pelin historiasta löytyy myös Unon tausta-artikkelista.

Unon säännöt – näin peli etenee

Unon viehätys piilee sen yksinkertaisuudessa: perussäännöt oppii muutamassa minuutissa. Viralliset säännöt löytyvät myös Mattelin virallisesta sääntölehtisestä, mutta alla peli käydään läpi selkokielellä.

Pelin valmistelu ja aloitus

• Sekoita pakka ja jaa jokaiselle pelaajalle seitsemän korttia. Loput kortit asetetaan keskelle kuvapuoli alaspäin vetopakaksi.
• Vetopakan päällimmäinen kortti käännetään pöydälle aloituskortiksi ja muodostaa poistopakan. Jos aloituskortti sattuu olemaan erikoiskortti, se sekoitetaan takaisin pakkaan ja nostetaan uusi (joistakin aloituskorttien poikkeuksista kerrotaan erikoiskorttien kohdalla).
• Jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja aloittaa, ja peli etenee aluksi myötäpäivään.

Vuoron kulku

• Omalla vuorollaan pelaaja asettaa poistopakan päälle kortin, joka vastaa päällimmäisen kortin väriä, numeroa tai symbolia. Esimerkiksi punaisen seiskan päälle käy mikä tahansa punainen kortti tai minkä tahansa värinen seiska.
• Mustan villikortin voi pelata minkä tahansa kortin päälle, ja sen pelattuaan pelaaja valitsee, mikä väri on seuraavaksi voimassa.
• Jos pelaajalla ei ole pelattavaa korttia, hän nostaa yhden kortin vetopakasta. Jos nostettu kortti käy, sen saa pelata heti samalla vuorolla; muuten vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.
• Peli jatkuu vuorotellen, kunnes joku saa kätensä tyhjäksi ja voittaa jaon.

”Uno!” -huuto ja sakko

Kun pelaajalla jää käteen vain yksi kortti, hänen on huudettava kuuluvasti ”Uno!”. Huuto varoittaa muita siitä, että pelaaja on voittamassa. Jos pelaaja unohtaa huutaa ja joku muu huomauttaa asiasta ennen kuin seuraava pelaaja on aloittanut vuoronsa, unohtaja nostaa sakoksi kaksi korttia. Tämä pieni sääntö tuo peliin jännitystä ja kannattaa opettaa aloittelijoille heti alusta asti.

Erikoiskortit ja niiden merkitys

Erikoiskortit tekevät Unosta taktisen. Ne kannattaa pelata harkiten, sillä oikein ajoitettuna ne voivat kääntää pelin kulun hetkessä.

• Ohituskortti (Skip): seuraava pelaaja menettää vuoronsa kokonaan.
• Suunnanvaihtokortti (Reverse): pelisuunta vaihtuu myötäpäiväisestä vastapäiväiseksi tai toisin päin.
• Nosta 2 (Draw Two): seuraava pelaaja nostaa kaksi korttia ja menettää vuoronsa. Kortin on vastattava väriltään tai symboliltaan edellistä korttia (nosta 2 -kortin voi siis pelata samanvärisen kortin tai toisen nosta 2 -kortin päälle).
• Villikortti (Wild): musta jokeri, jonka voi pelata milloin tahansa vuorollaan. Pelattuaan sen pelaaja valitsee, mikä väri on seuraavaksi voimassa.
• Villi nosta 4 (Wild Draw Four): pelaaja valitsee värin, ja seuraava pelaaja nostaa neljä korttia sekä menettää vuoronsa.

Uudemmissa pakoissa mukana on lisäksi korttienvaihtojokeri ja tyhjiä mukautuskortteja, joiden avulla porukka voi sopia omia lisäsääntöjä. Niiden käyttö on vapaaehtoista ja tuo peliin oman kotikutoisen käänteensä.

Villi nosta 4 -kortin oikea käyttö ja haastosääntö

Villi nosta 4 on pelin voimakkain kortti, ja siihen liittyy sääntö, joka usein unohtuu. Virallisten sääntöjen mukaan kortin saa pelata vain silloin, kun pelaajalla ei ole kädessään yhtään voimassa olevan värin korttia. Muiden värien kortteja tai numeroita kädessä saa kuitenkin olla – kielto koskee vain sitä väriä, joka on parhaillaan pelissä.

Tähän liittyy haastosääntö: jos seuraava pelaaja epäilee, että kortti pelattiin väärin perustein, hän voi haastaa pelaajan. Haastettu näyttää tällöin kätensä salaa haastajalle. Jos haaste osuu oikeaan, kortin pelannut nostaa itse neljä korttia. Jos haaste menee pieleen, haastaja nostaa neljän kortin sijaan kuusi korttia (alkuperäiset neljä ja kaksi lisää rangaistuksena). Tämä sääntö pitää pelin reiluna, mutta se jätetään kotipeleissä usein huomiotta.

Pisteet ja pelin voittaminen

Yksinkertaisimmillaan jaon voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä eroon korteistaan, ja peli voi päättyä siihen. Perinteisesti Unoa pelataan kuitenkin useita jakoja ja pisteillä. Jaon päätyttyä voittaja saa pisteitä sen mukaan, mitä kortteja muille pelaajille jäi käteen:

• Numerokortit: kortin numeron verran pisteitä (0–9).
• Toimintokortit (Skip, Reverse, Draw Two): 20 pistettä kukin.
• Villikortit (Wild ja Wild Draw Four): 50 pistettä kukin.
• Korttienvaihto- ja mukautusjokerit (uudemmissa pakoissa): 40 pistettä kukin. Mattel yksinkertaisti pistelaskua vuonna 2022 niin, että jokaisesta villikortista voi laskea 50 pistettä tyypistä riippumatta – sovi käytäntö porukan kesken.

Esimerkki pistelaskusta

Oletetaan, että jaon voittaa Anna. Pelin päättyessä muiden pelaajien käsiin jäi kortteja seuraavasti: Villellä punainen 7 ja ohituskortti (7 + 20 = 27 pistettä), Saaralla sininen 9 ja villi nosta 4 (9 + 50 = 59 pistettä). Anna saa jaosta yhteensä 86 pistettä. Pisteitä kerätään jako kerrallaan, ja perinteinen tavoite on olla ensimmäinen, joka ylittää 500 pistettä. Mattel päivitti sääntöjä vuonna 2022 niin, että oletustavoitteeksi tuli yhden jaon voittaminen, mutta 500 pisteen peli on edelleen suosittu ja virallisesti hyväksytty tapa. Pistesumma kannattaa sopia ennen pelin alkua.

Unon muunnelmat

Unosta on vuosien varrella julkaistu lukuisia versioita, jotka tuovat perusideaan uusia kortteja ja sääntöjä. Alla on vertailu suosituimmista muunnelmista ja sen jälkeen tarkemmat kuvaukset.

Uno Flip

Uno Flip ilmestyi vuonna 2019 ja nousi nopeasti suosioon. Sen kortit ovat kaksipuolisia: vaalealla puolella ovat tutut peruskortit ja tummalla puolella rajumpi versio, jossa esimerkiksi nosta 5 – ja ohita kaikki -kortit kiristävät tunnelmaa. Kun joku pelaa Flip-kortin, kaikki kääntävät korttinsa ja peliä jatketaan tummalla puolella, kunnes uusi Flip-kortti palauttaa tilanteen. Tutustu tarkemmin oppaaseemme Uno Flip -korttipelistä.

Uno All Wild

Uno All Wild esiteltiin vuonna 2021, ja siinä nimensä mukaisesti kaikki kortit ovat erikoiskortteja – mukana ei ole lainkaan tavallisia numero- tai värikortteja. Tämä tekee jokaisesta vuorosta arvaamattoman ja korostaa taktikointia, sillä pelaajat voivat jatkuvasti häiritä toisiaan. Perusidea säilyy silti samana: ensimmäisenä korteistaan eroon pääsevä voittaa jaon.

Uno No Mercy

Uno No Mercy tuli myyntiin vuonna 2023, ja se on armottomin versio pelistä. Mukana on jättikortteja kuten nosta 6 ja villi nosta 10, kortteja koko käden tyhjentämiseen sekä niin kutsuttu armotonsääntö: jos pelaaja kerää käteensä 25 korttia tai enemmän, hän tippuu pelistä. Tässä versiossa myös nostokorttien ketjuttaminen eli pinoaminen on sallittua. Lue lisää erillisestä Uno No Mercy -oppaasta.

Unon pelaaminen kaksin

Unoa voi hyvin pelata myös kahdestaan, jolloin säännöt ovat lähes samat. Suurin ero koskee suunnanvaihtokorttia: kaksinpelissä pelisuunnalla ei ole merkitystä, joten Reverse toimii kuten ohituskortti eli antaa pelaajalle uuden vuoron. Myös ohituskortti sekä nosta 2- ja villi nosta 4 -kortit palauttavat vuoron pelaajalle itselleen vastustajan nostaessa kortit. Kahdella saa näin peliin nopeita ketjuja, joissa sama pelaaja voi pitää vuoroa itsellään useita kertoja peräkkäin. Kahdelle sopivia pelejä löytyy paljon muitakin – katso ideoita jutusta korttipelejä kahdelle.

Yleisimmät sääntövirheet ja kotisäännöt

Monet pelaavat Unoa vuosia tietämättään väärin, koska kotisäännöt ja viralliset säännöt menevät helposti sekaisin. Tässä yleisimmät sekaannukset:

• Nostokorttien pinoaminen: monissa porukoissa nosta 2 – ja nosta 4 -korttien päälle saa pelata uuden nostokortin ja siirtää sakon eteenpäin. Tämä on kotisääntö – virallisissa säännöissä pinoaminen ei ole sallittua (poikkeuksena Uno No Mercy).
• Pelin lopettaminen erikoiskorttiin: yleisen uskomuksen mukaan viimeinen kortti ei saisi olla erikoiskortti. Mattel on kuitenkin vahvistanut, että jaon saa päättää erikoiskorttiin, ja kortin vaikutus astuu silti voimaan (esimerkiksi seuraava pelaaja nostaa kortit). Moni pelaa silti kotisäännöllä, jossa lopettaa pitää numero- tai värikorttiin – sovi tapa etukäteen.
• Nollan ja seiskan vaihtosäännöt: näissä kotisäännöissä nollat kiertävät kaikkien kädet ja seiska vaihtaa kädet kahden pelaajan kesken. Ne ovat hauskoja lisämausteita, mutta eivät kuulu Unon virallisiin perussääntöihin.

Jos pidät nopeista poisheittopeleistä, myös paskahousu toimii samalla periaatteella tavallisella korttipakalla, ja numeroiden ja yhdistelmien ystäville sopii klassinen rommi.

Vinkkejä parempaan pelaamiseen

Vaikka onnella on Unossa roolinsa, taitava pelaaja pärjää pitkässä juoksussa paremmin. Näillä vinkeillä kasvatat voittomahdollisuuksiasi:

• Säästä jokerit: villikortit ja nosta 4 -kortit kannattaa pelata vasta, kun niistä on oikeasti hyötyä – esimerkiksi estämään vastustajan voitto tai pääsemään itse eroon hankalasta väristä.
• Pidä värit monipuolisina: yritä säilyttää kädessä useita värejä, jotta et jää jumiin ja joudu nostamaan turhaan.
• Tarkkaile vastustajia: seuraa, kenellä on vähän kortteja, ja käytä ohitus- ja nostokortteja juuri heitä vastaan.
• Hankkiudu eroon korkeista korteista: jos peliä pelataan pisteillä, pyri pääsemään eroon isoista numero- ja erikoiskorteista ajoissa, jottet jää niiden kanssa häviäjäksi jaon päättyessä.
• Muista värinvaihto: villikortilla kannattaa vaihtaa väri sellaiseksi, jota sinulla on paljon – ei sellaiseksi, jota vastustaja juuri keräsi.

Unon historia ja alkuperä

Uno on verrattain nuori peli. Sen kehitti yhdysvaltalainen parturi Merle Robbins vuonna 1971 Readingin kaupungissa Ohiossa, Cincinnatin lähellä. Robbins rahoitti perheensä kanssa ensimmäisten pakkojen painatuksen ja myi kortteja aluksi omassa parturiliikkeessään. Vuonna 1972 hän myi pelin oikeudet eteenpäin Robert Tezakin johtamalle ryhmälle, joka perusti International Games -yhtiön markkinoimaan peliä. Mattel osti yhtiön vuonna 1992, ja siitä lähtien Uno on ollut osa Mattelin pelivalikoimaa. Nykyään Unoa myydään yli sadassa maassa ja siitä on julkaistu lukemattomia teemapakkoja ja muunnelmia.

Missä Unoa voi pelata?

Perinteisesti Unoa pelataan pöydän ääressä porukalla, ja se sopii hyvin juhliin ja illanistujaisiin. Nykyään peliä voi pelata myös digitaalisesti:

• Verkossa: useat pelisivustot tarjoavat selaimessa pelattavia Uno-tyylisiä versioita, joita voi pelata tietokonetta tai muita pelaajia vastaan.
• Mobiilissa: Mattelin virallinen Uno-sovellus löytyy sekä Androidille (Google Play) että iOS-laitteille (App Store), ja mukana on moninpeli ja turnauksia.
• Konsolilla ja PC:llä: Unon digitaalinen versio on saatavilla myös pelikonsoleille ja tietokoneelle verkkomoninpelinä.

Jos pidät Mattelin peleistä, kokeile myös samankaltaista Skip-Bo-korttipeliä, jossa ideana on niin ikään päästä ensimmäisenä eroon korteistaan.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Montako korttia Uno-pakassa on?

Klassisessa Uno-pakassa on 108 korttia: numerokortteja, toimintokortteja sekä mustia jokereita. Vuodesta 2015 lähtien valmistetuissa pakoissa on yleensä 112 korttia, koska mukaan on lisätty yksi korttienvaihtojokeri ja kolme tyhjää mukautuskorttia.

Saako Unon lopettaa erikoiskorttiin?

Virallisten sääntöjen mukaan saa. Viimeinen kortti voi olla erikoiskortti, jolloin sen vaikutus toteutuu normaalisti: esimerkiksi nosta 2 -kortti pakottaa seuraavan pelaajan nostamaan kaksi korttia. Monet pelaavat kuitenkin kotisäännöllä, jonka mukaan lopettaa pitää numero- tai värikorttiin, joten sovi tapa ennen peliä.

Voiko Unoa pelata kaksin tai yksin?

Kaksinpeli onnistuu hyvin hieman muokatuilla säännöillä, joissa suunnanvaihtokortti toimii kuten ohituskortti. Perinteistä Unoa ei voi pelata yksin, mutta useat verkko- ja mobiiliversiot antavat pelata tietokonetta vastaan.

Saako nosta 2- ja nosta 4 -kortteja pinota?

Virallisissa säännöissä nostokorttien pinoaminen ei ole sallittua, vaikka moni pelaa niin kotisääntönä. Poikkeuksen tekee Uno No Mercy, jossa nostokorttien ketjuttaminen kuuluu peliin.

Kuka keksi Unon ja kuka sen omistaa nykyään?

Unon kehitti parturi Merle Robbins vuonna 1971 Yhdysvalloissa. Pelin oikeudet myytiin vuonna 1972, ja lopulta Mattel osti ne vuonna 1992. Nykyään Mattel valmistaa ja markkinoi peliä maailmanlaajuisesti.