Pasianssi – säännöt, suosituimmat variaatiot ja pelivinkit

Pasianssi on korttipelien klassikko, jota pelataan yksin tavallisella korttipakalla tai nykyään yhä useammin tietokoneella ja puhelimella. Nimen alle mahtuu satoja erilaisia muunnelmia Klondikesta hämähäkkipasianssiin, mutta kaikille on yhteistä sama idea: järjestele kortit tiettyjen sääntöjen mukaan, kunnes peli ratkeaa. Tässä oppaassa käydään läpi pasianssin perussäännöt, keskeiset käsitteet, suosituimmat variaatiot sekä vinkit, joilla läpäiset pelin entistä useammin.

Mikä pasianssi on?

Pasianssi on yhteisnimitys korttipeleille, joita pelataan yksin. Pelaaja ei siis kilpaile muita vastaan, vaan käytännössä itse korttipakkaa ja sen sattumanvaraista järjestystä vastaan. Sana pasianssi juontuu kärsivällisyyttä tarkoittavasta ranskan ja saksan sanasta; englanniksi peliä kutsutaan nimillä patience ja solitaire.

Pelin juuret ulottuvat 1700-luvun loppupuolen Pohjois-Eurooppaan. Varhaisin tunnettu kirjallinen maininta pasianssipelistä löytyy saksalaisesta teoksesta vuodelta 1783. 1800-luvulla julkaistiin ensimmäiset laajat englanninkieliset sääntökokoelmat, joista tunnetuin on Lady Adelaide Cadoganin Illustrated Games of Patience (noin 1870-luku). Suurelle yleisölle pasianssi tuli tutuksi vuonna 1990, kun Microsoft liitti Klondike-pasianssin osaksi Windows 3.0 -käyttöjärjestelmää. Tarkoituksena oli tarjota viihdettä mutta samalla opettaa käyttäjiä hallitsemaan hiirtä ja vetämään kohteita näytöllä.

Pasianssin peruskäsitteet

Vaikka säännöt vaihtelevat muunnelmittain, samat peruskäsitteet toistuvat lähes kaikissa pasiansseissa. Nämä termit kannattaa opetella heti alkuun:

• Pelialusta eli pöytä (tableau): alue, johon kortit jaetaan pelin alussa ja jolla suurin osa siirroista tehdään.
• Kääntöpakka eli varasto (stock): jakamatta jääneet kortit, joista nostetaan lisää pelin aikana.
• Pelivarasto (waste): kääntöpakasta käännetyt kortit, joita ei ole vielä pystytty sijoittamaan pelialustalle.
• Kotikentät eli kotipinot (foundations): pinot, joihin kortit kootaan lopullista voittoasetelmaa varten, useimmiten maittain ässästä kuninkaaseen.
• Rakentaminen: korttien asettaminen järjestykseen joko pelialustalle (usein laskevassa järjestyksessä ja vuorotellen väriä vaihtaen) tai kotikentille (nousevassa järjestyksessä).

Pasianssin yleiset säännöt

Useimpia pasiansseja pelataan yhdellä 52 kortin pakalla ilman jokereita, mutta osa muunnelmista käyttää kahta pakkaa. Säännöt ja tavoite riippuvat aina valitusta versiosta, mutta pelin kulku noudattaa tavallisesti samaa kaavaa:

1. Kortit sekoitetaan ja jaetaan pelialustalle muunnelman ohjeiden mukaiseen muodostelmaan.
2. Jäljelle jääneet kortit jätetään kääntöpakaksi, josta nostetaan peliin lisää kortteja.
3. Kääntöpakasta käännetään yleensä yksi kortti kerrallaan, mutta joissakin versioissa kolme korttia kerralla.
4. Kortteja siirretään pelialustalla, kun ne noudattavat version numero- ja värivaatimuksia, esimerkiksi laskevassa järjestyksessä ja väriä vuorotellen.
5. Esiin vapautuvat kortit nostetaan kotikentille, kun ne voidaan asettaa oikeaan järjestykseen.
6. Peli ratkeaa, kun kaikki kortit on saatu kotikentille tai muuten pelattua pois tavoitteen mukaisesti. Jos mahdollisia siirtoja ei ole enää jäljellä, peli on hävitty.

Pasianssissa yhdistyvät siis sekä sattuma että suunnittelu: korttien järjestys arpoutuu jaossa, mutta siirtojen valinta ratkaisee, kuinka pitkälle peli etenee.

Suosituimmat pasianssivariaatiot

Erilaisia pasiansseja on kehitetty satoja, ja ne eroavat toisistaan asettelun, pakkojen määrän ja tavoitteen osalta. Alla on vertailu neljästä tunnetuimmasta muunnelmasta, minkä jälkeen käydään ne läpi tarkemmin.

Klondike-pasianssi

Klondike on maailman tunnetuin pasianssi ja juuri se versio, jonka useimmat yhdistävät sanaan pasianssi. Kortit jaetaan seitsemään pinoon niin, että ensimmäisessä on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen seitsemänteen asti. Vain kunkin pinon päällimmäinen kortti on kuvapuoli ylöspäin. Tavoitteena on koota kaikki kortit kotikentille maittain nousevassa järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Pelialustalla kortteja rakennetaan laskevaan järjestykseen vuorotellen punaista ja mustaa korttia.

Hämähäkkipasianssi (Spider)

Hämähäkkipasianssia pelataan kahdella 52 kortin pakalla. Kortit jaetaan kymmeneen pinoon niin, että neljässä pinossa on kuusi korttia ja lopuissa viisi, ja jäljelle jäävät kortit toimivat kääntöpakkana. Tavoitteena on muodostaa pelialustalle kortit laskeviksi, saman maan sarjoiksi kuninkaasta ässään ja siirtää valmiit sarjat pois. Vaikeustasoa voi säätää maiden määrällä: yhden maan peli on helpoin, kahden maan peli selvästi vaativampi ja neljän maan peli haastavin.

Vapaakenttä (FreeCell)

Vapaakenttä eli FreeCell poikkeaa muista siinä, että kaikki 52 korttia jaetaan alusta alkaen näkyviin eikä kääntöpakkaa ole lainkaan. Pelaajalla on käytössään neljä vapaata solua, joihin voi väliaikaisesti siirtää yhden kortin kerrallaan. Koska kaikki kortit ovat näkyvissä, peli on enemmän taidosta kuin tuurista kiinni, ja lähes jokainen jako on ratkaistavissa. Tavoitteena on jälleen koota kortit kotikentille maittain ässästä kuninkaaseen.

Pyramidipasianssi

Pyramidissa käytetään yhtä 52 kortin pakkaa. Kortit ladotaan pyramidin muotoon niin, että alin rivi on kokonaan avoinna ja ylempien rivien kortit paljastuvat vähitellen. Tavoitteena on poistaa kaikki kortit muodostamalla pareja, joiden pistesumma on 13. Ässä on arvoltaan 1, sotilas 11, rouva 12 ja kuningas 13, joten kuningas poistetaan yksinään ja esimerkiksi rouva ja ässä muodostavat parin. Pyramidi on usein vaativa, sillä peliä jumittavia kortteja voi jäädä piiloon alempien korttien alle.

Kuinka pasianssin läpäisee?

Läpäiseminen vaatii strategista ajattelua ja kärsivällisyyttä. Tuurilla on silti aina osansa, sillä korttien järjestys arpoutuu jaossa – kaikkia kierroksia ei ole edes mahdollista voittaa. Kannattaa suunnitella siirrot muutama liike eteenpäin, jottei peli jumiudu heti alkuunsa.

Läpäisyn todennäköisyys

Voittamisen todennäköisyys vaihtelee runsaasti muunnelmittain. Tarkkoja lukuja on vaikea antaa, mutta tutkimukset ja pelidatan arviot antavat suuntaa:

• Klondike: arviolta noin 80 prosenttia jaoista on teoriassa ratkaistavissa, jos pelaaja näkisi kaikki kortit etukäteen. Käytännössä läpäisyprosentti on selvästi matalampi, koska osa korteista on piilossa eikä oikeaa siirtoa voi aina tietää.
• Hämähäkkipasianssi: yhden maan peli ratkeaa arviolta noin puolessa tapauksista, kun taas neljän maan pelissä voittoja tulee tyypillisesti alle kymmenesosassa jaoista.
• Vapaakenttä (FreeCell): lähes kaikki jaot ovat ratkaistavissa. Microsoftin alkuperäisistä 32 000 vakiojaosta vain yksi (jako numero 11982) on osoitettu mahdottomaksi.

Parhaat pelivinkit

• Käännä piilossa olevia kortteja esiin mahdollisimman aikaisin, jotta näet useampia vaihtoehtoja.
• Tyhjennä pelialustalle syntyviä tyhjiä pinopaikkoja ja hyödynnä niitä korttien väliaikaiseen siirtelyyn.
• Älä nosta kortteja kotikentille liian hätäisesti – saatat tarvita niitä vielä pelialustan järjestelyyn.
• Mieti, mitä kortteja on jo pelattu, jotta voit ennakoida tulevia siirtoja.
• Jos pelaat Klondikea kääntäen yhden kortin kerrallaan, peli on huomattavasti helpompi kuin kolmen kortin käännöllä.

Yleisimmät virheet

Moni jää jumiin samoihin sudenkuoppiin. Tyypillisimpiä virheitä ovat:

• Korttien kiirehtiminen kotikentille: kotipinoon nostettu kortti ei ole enää käytettävissä pelialustalla, mikä voi tukkia pelin.
• Kääntöpakan huoleton selaaminen: kannattaa pitää mielessä, mitä kortteja varastossa on tulossa, eikä käännellä sitä päämäärättömästi.
• Tyhjien pinopaikkojen täyttäminen harkitsematta: tyhjä paikka on arvokas työkalu, joten sinne ei kannata sijoittaa ensimmäistä korttia miettimättä.
• Vain yhden siirron suunnittelu: peli etenee pidemmälle, kun arvioit siirtojen seurauksia pari liikettä eteenpäin.

Pasianssi tietokoneella ja mobiilissa

Yhä useampi pelaa pasianssia digitaalisesti. Tietokone- ja mobiiliversioissa ohjelma hoitaa korttien sekoituksen ja jaon, mikä nopeuttaa pelaamista ja poistaa virheet jaossa. Monet sovellukset tarjoavat lisäksi kumoa-toiminnon, vihjeitä, tilastoja ja mahdollisuuden valita, kääntyykö kääntöpakasta yksi vai kolme korttia. Fyysisellä pakalla pelatessa viehätys on puolestaan rauhallisessa tunnelmassa ja korttien konkreettisessa käsittelyssä. Jos haluat tutustua korttipakan rakenteeseen, maihin ja symboleihin, kannattaa lukea myös kattava opas korttipakkaan.

Kenelle pasianssi sopii?

Pasianssi sopii lähes kaikille: se on helppo aloittaa, mutta tarjoaa myös syvyyttä pelaajille, jotka nauttivat loogisesta ongelmanratkaisusta. Peli on rauhoittava tapa viettää hetki yksin, ja se kehittää keskittymistä sekä suunnittelukykyä. Koska muunnelmia on valtavasti helpoista haastaviin, jokainen voi valita omaan taitotasoonsa ja mielialaansa sopivan version. Lisää ideoita yksin ja seurassa pelattaviin peleihin löydät korttipelien osiosta.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Miten pasianssi jaetaan?

Jako riippuu pelattavasta muunnelmasta. Tyypillisesti pelialustalle jaetaan tietty muodostelma, kuten Klondiken seitsemän pinoa, ja loput kortit jätetään kääntöpakaksi. Osa versioista, kuten vapaakenttä, jakaa kaikki kortit heti näkyviin.

Voiko pasianssin aina voittaa?

Ei voi. Kaikkia kierroksia ei ole mahdollista läpäistä, koska korttien satunnainen jako voi tehdä pelistä ratkaisemattoman. Esimerkiksi Klondikessa osa jaoista jää väistämättä voittamatta.

Mikä on helpoin pasianssi aloittelijalle?

Yhden maan hämähäkkipasianssi ja vapaakenttä (FreeCell) ovat yleensä aloittelijaystävällisimpiä, sillä niissä läpäisyprosentti on korkea. Klondike kääntäen yksi kortti kerrallaan on myös hyvä valinta ensimmäiseksi peliksi.

Tarvitseeko pasianssiin erityisen korttipakan?

Ei tarvitse. Useimpiin pasiansseihin riittää tavallinen 52 kortin pakka ilman jokereita. Osa muunnelmista, kuten hämähäkkipasianssi, käyttää kahta pakkaa.

Onko pasianssi aina yksinpeli?

Valtaosa pasiansseista on suunniteltu pelattavaksi yksin ilman vastustajia. Muutamia kilpailullisia muunnelmia on olemassa, mutta klassinen pasianssi on nimenomaan yhden pelaajan peli.