Paskahousu – säännöt, erikoiskortit ja muunnelmat

Paskahousu on yksi Suomen rakastetuimmista seurapeleistä – nopeatempoinen ja koukuttava korttipeli, jossa ei kerätä pisteitä vaan pyritään pääsemään eroon omista korteista ennen muita. Viimeiseksi kortteja käteensä jäänyt pelaaja saa pilke silmäkulmassa annetun tittelin ”paskahousu”, mistä peli on saanut nimensä. Peli kuuluu kansainväliseen luovutuspelien (shedding games) perheeseen ja sitä pelataan tavallisella 52 kortin pakalla.

Tässä oppaassa käydään läpi paskahousun säännöt vaihe vaiheelta, selitetään erikoiskorttien kakkosen, kympin ja ässän toiminta, kerrotaan pakan kaatamisesta sekä esitellään suosituimmat muunnelmat kuten Valepaska ja Pöytäpaska. Lisäksi saat vinkkejä pelistrategiaan ja taustaa pelin historiasta. Paskahousu on helppo oppia mutta yllättävän taktinen, ja se sopii mainiosti niin perheen kesken kuin muidenkin korttipelien seuraksi peli-iltaan.

Mikä paskahousu on?

Paskahousu on luovutuspeli, eli korttipeli, jossa tavoitteena ei ole kerätä kortteja tai pisteitä vaan päästä omista korteista eroon mahdollisimman nopeasti. Peliä pelataan yhdellä tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita, eikä korttien maalla (pata, hertta, ruutu, risti) ole merkitystä – ainoastaan korttien numeroarvo ratkaisee.

Pelaajat pelaavat vuorollaan kortteja yhteiseen avopakkaan, ja pelattavan kortin on oltava vähintään yhtä suuri kuin pakan päällimmäinen kortti. Jos sopivaa korttia ei ole tai sitä ei haluta pelata, pelaaja joutuu nostamaan koko avopakan käteensä. Kun pelaaja saa viimeiset korttinsa pelattua, hän on turvassa; viimeiseksi kortteja pitelevä jää häviäjäksi. Paskahousu muistuttaa luonteeltaan monia muita häviäjän ympärille rakentuvia seurapelejä, kuten Musta Pekkaa.

Korttien arvojärjestys on selkeä: pienin kortti on kolmonen ja suuruus nousee järjestyksessä 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, jätkä (J), kuningatar (Q), kuningas (K) ja ässä (A). Kakkonen on oma erikoistapauksensa ja toimii eräänlaisena jokerina. Myös kymppi ja ässä ovat erikoiskortteja, joilla on omat sääntönsä.

Paskahousun säännöt

Pelaajat, pakka ja kortin arvot

Paskahousua voi pelata 2–6 pelaajaa, mutta peli toimii parhaiten 3–5 pelaajan ryhmässä. Käytössä on yksi täysi 52 kortin pakka ilman jokereita. Koska maalla ei ole väliä, pelissä seurataan vain korttien numeroarvoja ja muutaman erikoiskortin sääntöjä.

Korttien jako ja aloitus

Jokaiselle pelaajalle jaetaan aluksi viisi korttia, yleensä kahden, kahden ja yhden kortin erissä. Loput kortit jäävät pöydälle kuvapuoli alaspäin nostopakaksi. Pelin aloittaa se pelaaja, jolla on eniten kolmosia kädessään, ja hän pelaa ne pöytään aloituskorteiksi. Jos kenelläkään ei ole kolmosia, siirrytään nelosiin, sitten viitosiin ja niin edelleen, kunnes sopiva aloittaja löytyy. Pelivuoro etenee myötäpäivään.

Pelin kulku

Omalla vuorollaan pelaaja pelaa avopakan päälle yhden kortin tai useita samanarvoisia kortteja, joiden arvo on vähintään yhtä suuri kuin päällimmäisen kortin arvo. Pelaamisen jälkeen pelaaja nostaa nostopakasta uusia kortteja, kunnes kädessä on jälleen viisi korttia. Käsi voi pienentyä alle viiden kortin vasta sitten, kun nostopakka on tyhjä.

Jos pelaaja ei voi tai halua pelata sopivaa korttia, hänen on nostettava koko avopakka käteensä, ja vuoro siirtyy seuraavalle. Halutessaan pelaaja voi myös nostaa nostopakan päällimmäisen kortin ja yrittää pelata sen heti; jos se ei käy, kortti jää käteen ja avopakka on nostettava. Säännöt kannattaa kerrata porukalla ennen aloitusta, sillä talon tavat vaihtelevat – yksityiskohtaisen koonnin löydät myös sivustolta paskahousu.fi.

Kuvakortit ja korkeat kortit

Kuvakortteja eli jätkää (J), kuningatarta (Q) ja kuningasta (K) saa pelata vain seiskan tai sitä korkeamman kortin päälle. Ässän voi puolestaan pelata ainoastaan kuvakortin tai toisen ässän päälle. Nämä rajoitukset estävät korkeiden korttien hätäisen tyhjentämisen heti pelin alussa ja tuovat peliin taktista harkintaa.

Erikoiskortit: kakkonen, kymppi ja ässä

Kolme korttia poikkeaa tavallisista säännöistä ja määrittää koko pelin dynamiikan:

• Kakkonen (2) nollaa pakan: sen voi pelata minkä tahansa kortin päälle lukuun ottamatta ässää ja kymppiä. Kakkosen päälle saa pelata ainoastaan toisen kakkosen – muussa tapauksessa avopakka on nostettava. Kakkonen ei kuitenkaan kaada pakkaa.
• Kymppi (10) kaataa pakan. Sen voi pelata minkä tahansa 3–9-kortin päälle, jolloin koko avopakka poistuu pelistä ja sama pelaaja aloittaa uuden pakan. Jos kymppi pelataan tyhjään pöytään, se jää siihen ja sen päälle saa pelata vain toisen kympin.
• Ässä (A) kaataa pakan, kun se pelataan kuvakortin päälle. Tyhjään pöytään jätetyn ässän päälle saa pelata vain toisen ässän.

Pakan kaataminen

Avopakan kaataminen tarkoittaa, että koko pakka poistetaan pelistä ja sama pelaaja saa aloittaa uuden pakan tyhjään pöytään. Pakan voi kaataa kolmella tavalla:

• pelaamalla kympin matalamman kortin (3–9) päälle,
• pelaamalla ässän kuvakortin (J, Q tai K) päälle, tai
• saamalla neljä samanarvoista korttia päällekkäin avopakkaan.

Kakkoset eivät koskaan kaada pakkaa. Kaataminen on vahva taktinen liike, sillä se vapauttaa pelaajan hankalasta tilanteesta ja antaa puhtaan uuden aloituksen.

Pelin päättyminen ja häviäjä

Kun nostopakka on tyhjentynyt, pelaajat jatkavat pelkillä käsikorteillaan. Heti kun pelaaja saa viimeisen korttinsa pelattua, hän on päässyt pelistä turvallisesti pois. Peli jatkuu, kunnes jäljellä on yksi pelaaja, jolla on vielä kortteja kädessä – hän on kierroksen paskahousu eli häviäjä. Voittajaa ei varsinaisesti palkita; pelin jännitys perustuu siihen, kuka välttää viimeisen sijan.

Paskahousun muunnelmat

Paskahousulla ei ole yhtä ainoaa virallista sääntökirjaa, vaan säännöt elävät alueittain ja kaveriporukoittain. Suosituimpia vakiintuneita muunnelmia ovat seuraavat.

Valepaska

Valepaska on paskahousun huijausversio, jossa kortit pelataan kuvapuoli alaspäin ja pelaaja ilmoittaa ääneen, mitä kortteja muka pelaa. Muut voivat haastaa väitteen: jos bluffi paljastuu, huijari nostaa pakan, mutta jos haastaja oli väärässä, hän itse joutuu nostamaan. Valepaska perustuu bluffaamiseen ja muistuttaa läheisesti Kusetus-korttipeliä. Monissa porukoissa juuri valepaskaa pidetään ”oikeana” paskahousuna.

Pöytäpaska

Pöytäpaskassa jokaiselle pelaajalle jaetaan käsikorttien lisäksi rivi kortteja pöydälle: osa kuvapuoli ylöspäin ja osa alaspäin. Pöytäkortit saa pelata vasta, kun nostopakka ja käsikortit on käytetty. Kuvapuoli alaspäin olevat kortit pelataan sokkona, ja jos käännetty kortti ei käy pöytään, pelaaja nostaa sen ja avopakan käteensä.

Muita talon sääntöjä

Monet porukat lisäävät omia mausteitaan, kuten jokerien ottamisen mukaan valepaskaan tai erillismerkityksen antamisen mustille korteille. Tärkeintä on sopia säännöistä yhdessä ennen pelin alkua. Erilaisia sääntöversioita on koottu myös osoitteeseen paskahousu säännöt.

Vinkkejä ja strategiaa

Vaikka paskahousu on ennen kaikkea hauska seurapeli, muutama perusperiaate auttaa välttämään häviäjän tittelin:

• Säästä erikoiskortit. Kakkoset, kympit ja ässät kannattaa pitää tallessa pelin loppua varten, jolloin niillä pääsee ulos tiukasta tilanteesta.
• Seuraa pelattuja kortteja. Muista, mitä korkeita kortteja on jo pelattu, jotta osaat arvioida, milloin oma käsikorttisi riittää tai milloin kannattaa varautua pakan nostamiseen.
• Kaada pakka harkiten. Kympin, ässän tai neljän samanarvoisen kortin ajoittaminen oikeaan hetkeen voi kääntää koko kierroksen edukseen.
• Älä nosta turhaan. Joskus pakan nostaminen kannattaa, jos siitä saa itselleen hyödyllisiä kortteja, mutta yleensä kortteja kannattaa pyrkiä pelaamaan pois.
• Sovi säännöistä etukäteen. Koska muunnelmia on paljon, selkeä yhteinen sääntötulkinta tekee pelistä sujuvamman ja reilumman.

Lisää ideoita nopeisiin seurapeleihin löydät esimerkiksi Aasi-korttipelin oppaasta.

Etiketti ja pelitavat

Paskahousu on sosiaalinen peli, ja sen viehätys perustuu reiluun mutta leikkimieliseen kilpailuun. Vaikka valepaskassa bluffaaminen kuuluu olennaisesti peliin, muut pelaajat valvovat tilannetta, ja epäilty huijaus kannattaa selvittää heti. Yhteisesti sovitut säännöt, rento ilmapiiri ja häviäjän titteli huumorilla otettuna pitävät pelikokemuksen hauskana kaikille.

Historia ja nimen alkuperä

Paskahousu on perinteinen suomalainen korttipeli, jota on pelattu sukupolvien ajan. Pelistä käytetään paikoin myös muita nimiä, ja se kuuluu samaan kansainväliseen peliperheeseen kuin monet muut luovutus- ja bluffauspelit. Nimi ”paskahousu” viittaa leikkisästi häviäjään – arkikielessä sana tarkoittaa pelkuria tai säikkyä. Pelin tarkkaa syntyhistoriaa on vaikea jäljittää, sillä sitä on levitetty pääosin suullisena perinteenä kodeissa, kouluissa ja mökeillä. Yksinkertaisten sääntöjen ja viihdyttävyytensä ansiosta peli on säilyttänyt suosionsa, ja se tunnetaan edelleen lähes jokaisessa suomalaisessa peli-illassa.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Kuka aloittaa paskahousussa?

Pelin aloittaa se pelaaja, jolla on eniten kolmosia kädessään; hän pelaa ne aloituskorteiksi pöytään. Jos kolmosia ei ole kenelläkään, siirrytään nelosiin, viitosiin ja niin edelleen, kunnes aloittaja löytyy.

Mitä kakkonen, kymppi ja ässä tekevät?

Kakkosen voi pelata lähes minkä tahansa kortin päälle paitsi ässän tai kympin, ja sen päälle käy vain toinen kakkonen. Kymppi kaataa pakan, kun se pelataan matalamman kortin päälle. Ässä kaataa pakan kuvakortin päälle pelattuna.

Milloin avopakka kaadetaan?

Avopakka kaadetaan kympillä (matalamman kortin päälle), ässällä (kuvakortin päälle) tai saamalla neljä samanarvoista korttia päällekkäin. Kaadettu pakka poistuu pelistä, ja sama pelaaja aloittaa uuden pakan. Kakkoset eivät kaada pakkaa.

Kuka häviää paskahousussa?

Häviäjä eli paskahousu on se pelaaja, joka jää viimeiseksi kortteja käteensä, kun kaikki muut ovat jo päässeet korteistaan eroon. Voittajaa ei erikseen palkita; pelin tavoite on välttää viimeinen sija.

Mitä eroa on paskahousulla ja valepaskalla?

Perinteisessä paskahousussa kortit pelataan kuvapuoli ylöspäin, jolloin kaikki näkevät pelatut kortit. Valepaskassa kortit pelataan kuvapuoli alaspäin ja pelaaja ilmoittaa korttinsa suullisesti, jolloin bluffaaminen ja väitteiden haastaminen tulevat mukaan peliin.