Klondike-pasianssi on maailman tunnetuin yhden pelaajan korttipeli, ja monille se on tuttu yksinkertaisesti nimellä Solitaire. Pasianssi tarkoittaa yksin pelattavaa korttipeliä, ja Klondike on niistä kaikkein suosituin – juuri tätä versiota avautuu useimmilla tietokoneilla ja puhelimilla, kun painat ”Solitaire”-kuvaketta. Pelin säännöt oppii muutamassa minuutissa, mutta jokainen jako on erilainen, ja voittaminen vaatii sekä onnea että harkintaa. Tässä oppaassa käydään läpi Klondiken säännöt, pelin kulku vaihe vaiheelta, varaston käyttö, pistelasku, voittotodennäköisyydet, parhaat vinkit sekä pelin värikäs historia.
Pikafaktat
| Pelin tyyppi | Yksinpeli (pasianssi) |
| Pelaajia | 1 |
| Pakka | 52 korttia, ei jokereita |
| Pelialue | 7 pelipinoa, 4 perustuspinoa, varasto + heittopino |
| Tavoite | Järjestää kaikki kortit maittain ässästä kuninkaaseen |
| Perusmuodot | Yksi tai kolme korttia varastosta kerrallaan |
| Vaikeustaso | Helppo oppia, vaihteleva voittaa |
| Peliaika | Noin 5–15 minuuttia |
| Tunnetaan myös | Solitaire; levisi Windows 3.0:n myötä (1990) |
Mikä Klondike-pasianssi on?
Klondike on yksinpeli, jota pelataan perinteisellä 52 kortin pelikorttipakalla ilman jokereita. Tavoitteena on järjestää kaikki kortit neljään niin sanottuun perustuspinoon maittain (pata, hertta, ruutu ja risti) pienimmästä suurimpaan – ässästä kuninkaaseen. Ässä on arvoltaan pienin (1) ja kuningas suurin (13). Kun kaikki neljä pinoa on täynnä, peli on läpäisty.
Pelissä on kolme aluetta: seitsemän pelipinoa (pelipöytä eli tableau), neljä perustuspinoa ja varasto (jakopakka), josta käännetään lisää kortteja käyttöön. Klondike kuuluu samaan pasianssien perheeseen kuin esimerkiksi hämähäkkipasianssi ja Vapaakenttä, mutta se on kaikista tunnetuin ja usein myös aloittelijan ensimmäinen pasianssi.
Pelin valmistelu ja pöydän rakentaminen
Peli alkaa korttien sekoittamisella ja jakamisella. Kortit jaetaan seitsemään pelipinoon vasemmalta oikealle niin, että ensimmäiseen pinoon tulee yksi kortti, toiseen kaksi ja niin edelleen aina seitsemään korttiin asti. Näin pöytään jaetaan yhteensä 28 korttia.
Jokaisen pinon päällimmäinen kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin, ja sen alle jäävät kortit ovat kuvapuoli alaspäin. Aina kun päällimmäinen kortti pelataan pois, sen alta paljastuva kortti käännetään näkyviin. Loput 24 korttia muodostavat varaston, josta käännetään kortteja peliin sitä mukaa kun niitä tarvitaan.
Pelialue osa-alueittain
- Pelipinot (tableau): seitsemän pinoa, joihin korttikaksikot rakennetaan laskevassa järjestyksessä ja värejä vuorotellen.
- Perustuspinot (foundation): neljä pinoa pöydän yläpuolella, joihin kortit kerätään maittain ässästä kuninkaaseen. Näiden täyttäminen on pelin tavoite.
- Varasto ja heittopino: varastosta käännetään kortteja heittopinoon, josta päällimmäistä korttia voi pelata pelipinoihin tai perustuspinoihin.
Klondike-pasianssin säännöt
Klondiken säännöt ovat selkeät, ja ne oppii nopeasti. Alla ne on esitetty tiivistetysti:
- Peliä pelataan yksin 52 kortin pakalla ilman jokereita.
- Kortit jaetaan seitsemään pelipinoon (1–7 korttia), joiden päällimmäiset kortit ovat näkyvissä ja loput piilossa.
- Pelipinoissa kortteja ladotaan laskevaan numerojärjestykseen ja värejä vuorotellen. Esimerkiksi mustan ysin voi asettaa punaisen kympin päälle. Kahta samanväristä korttia ei saa laittaa peräkkäin.
- Neljään perustuspinoon kerätään kortit maittain nousevaan järjestykseen ässästä kuninkaaseen. Ässä aloittaa pinon, ja kuningas päättää sen.
- Vapaan pelipinon (tyhjän sarakkeen) voi täyttää vain kuninkaalla tai kuninkaan aloittamalla korttijonolla.
- Useamman näkyvän kortin jonon saa siirtää pelipinosta toiseen yhtenä kokonaisuutena, kunhan värien vuorottelu ja laskeva järjestys säilyvät.
- Varastosta käännetään kortteja heittopinoon (yksi tai kolme kerrallaan pelimuodosta riippuen), ja niitä voi pelata pelipinoihin tai perustuspinoihin.
- Peli on voitettu, kun kaikki kortit on siirretty perustuspinoihin. Peli päättyy tappioon, jos järkeviä siirtoja ei enää ole.
Pelin kulku vaihe vaiheelta
Pöydän rakentamisen jälkeen pelaaja alkaa siirrellä kortteja pelipinoissa ja vapauttaa niitä perustuspinoihin. Tavoitteena on paljastaa piilossa olevat kortit ja saada kortit löytämään paikkansa maittain.
Pelipinoissa jonoja rakennetaan laskevassa järjestyksessä ja värejä vuorotellen. Kun kätevää siirtoa ei pelipinojen välillä löydy, käännetään varastosta uusia kortteja heittopinoon. Heittopinon päällimmäistä korttia voi pelata, ja vasta sen jälkeen seuraava kortti vapautuu käyttöön. Varaston voi käydä läpi useita kertoja, mikäli pelimuoto sen sallii.
Peli etenee, kunnes kaikki kortit on järjestetty perustuspinoihin ässästä kuninkaaseen – tai kunnes järkeviä siirtoja ei ole enää jäljellä.
Varasto: yksi vai kolme korttia kerrallaan?
Klondikesta on kaksi yleistä perusmuotoa sen mukaan, montako korttia varastosta käännetään kerrallaan:
- Yksi kortti kerrallaan (draw one): helpompi muoto, jossa jokainen varaston kortti on vuorollaan pelattavissa. Tämä lisää mahdollisten siirtojen määrää ja nostaa voittomahdollisuuksia selvästi.
- Kolme korttia kerrallaan (draw three): perinteisempi ja haastavampi muoto, jossa heittopinon päällimmäinen kortti on pelattavissa, mutta sen alla olevat kaksi vapautuvat vasta myöhemmin. Tämä vaatii enemmän suunnittelua siitä, missä järjestyksessä varasto kannattaa käydä läpi.
Pelimuoto vaikuttaa myös siihen, kuinka monta kertaa varaston saa kierrellä uudelleen – toisissa versioissa kierroksia on rajoitettu yhteen tai kolmeen, toisissa niitä on rajattomasti.
Sääntömuunnelmat
Edellä kuvatut ovat Klondiken perinteiset säännöt, mutta peliin on kehittynyt myös kevennettyjä muunnelmia. Yleisin helpotus on juuri yhden kortin kääntäminen kolmen sijaan. Toinen tavallinen muunnelma koskee perustuspinoihin jo siirrettyjä kortteja: perinteisissä säännöissä niitä ei saa ottaa takaisin peliin, kun taas helpotetuissa säännöissä kortin saa palauttaa pelipinoon, jos siitä on apua. On myös versioita, joissa varaston saa kierrellä vain kerran, mikä tekee pelissä pysymisestä selvästi vaikeampaa.
Pisteiden laskeminen
Useimmiten Klondikea pelataan ilman pisteitä: peli joko menee läpi tai ei. Monissa tietokoneversioissa – erityisesti Microsoftin klassisessa Solitairessa – voi kuitenkin pelata pistein. Alla on Microsoftin perinteisen ”Standard”-pistelaskun arvot:
| Siirto | Pisteet |
|---|---|
| Kortti heittopinosta pelipinoon | +5 |
| Kortti heittopinosta perustuspinoon | +10 |
| Kortti pelipinosta perustuspinoon | +10 |
| Piilokortin kääntäminen pelipinossa | +5 |
| Kortti perustuspinosta takaisin pelipinoon | −15 |
| Varaston kierrätys (yhden kortin pelissä) | −100 |
Ajastetussa pelimuodossa pisteitä kuluu ajan myötä (tyypillisesti kaksi pistettä jokaista kymmentä sekuntia kohden), mutta ripeästä läpäisystä saa aikabonuksen. Pistelasku vaihtelee ohjelmien välillä, joten tarkat arvot kannattaa tarkistaa käyttämästään sovelluksesta.
Kuinka todennäköistä voittaminen on?
Klondike on yhdistelmä tuuria ja taitoa. Korttien lähtöjärjestys määräytyy sattumanvaraisesti, eikä kaikkia jakoja voi edes läpäistä: osa jaoista on mahdoton ratkaista, pelasi niitä kuinka taitavasti tahansa. Siksi paraskaan pelaaja ei voita joka peliä.
Yllättävää kyllä Klondiken tarkka voittotodennäköisyys parhaalla mahdollisella pelillä on edelleen avoin matemaattinen kysymys; todennäköisyyslaskennan professori Persi Diaconis on kutsunut sitä jopa ”sovelletun todennäköisyyslaskennan nöyryytykseksi”. Tutkimusten mukaan niin sanotussa ”läpinäkyvässä” Klondikessa, jossa kaikkien korttien sijainti tunnetaan etukäteen, noin 82 % kolmen kortin jaoista on ratkaistavissa. Käytännön pelissä osuus on selvästi pienempi, koska piilossa olevia kortteja ei näe: taitavat ratkaisijat ja pelaajat voittavat kolmen kortin muodossa tyypillisesti vain reilun kolmanneksen peleistä. Yhden kortin muodossa voittoprosentit ovat huomattavasti korkeammat.
Parhaat vinkit ja strategia
Vaikka tuurilla on iso rooli, harkituilla siirroilla pääsee pidemmälle. Näillä perusperiaatteilla parannat mahdollisuuksiasi:
- Siirrä ässät ja kakkoset perustuspinoihin heti kun voit, jotta ne eivät tuki peliä.
- Pyri ensisijaisesti paljastamaan piilossa olevia kortteja: mitä enemmän kortteja kääntyy näkyviin, sitä enemmän siirtovaihtoehtoja saat.
- Älä siirrä kortteja perustuspinoon liian aikaisin, jos niistä voi vielä olla hyötyä pelipinojen rakentamisessa.
- Tyhjenä pelipinon paikan täyttämiseen kannattaa varata kuningas, sillä vain kuningas (tai sen aloittama jono) voi avata tyhjän sarakkeen.
- Mieti siirtojärjestys etukäteen etenkin kolmen kortin muodossa, jotta saat haluamasi varaston kortit käyttöön oikealla hetkellä.
Yleisimmät virheet
Aloittelijan tavallisin virhe on siirtää kaikki kortit perustuspinoihin heti kun mahdollista. Tämä voi viedä pelialustalta kortin, jota olisi vielä tarvittu jonon rakentamiseen. Toinen yleinen moka on jättää tyhjä sarake täyttämättä tai täyttää se liian hätäisesti kuninkaalla, jonka alta ei paljastu uusia kortteja. Myös varaston läpikäyminen ilman suunnitelmaa hukkaa arvokkaita siirtoja.
Klondiken historia
Klondiken nimen alkuperä on epävarma. Peli yhdistetään usein Kanadan Klondiken alueeseen ja siellä vuosina 1896–1899 riehuneeseen kultaryntäykseen, mutta mitään varmaa näyttöä yhteydestä ei ole. Varhaisimmat painetut säännöt ilmestyivät vuoden 1907 Hoyle’s Games -kirjassa nimellä ”Seven-Card Klondike”, joten peli on joka tapauksessa yli sadan vuoden ikäinen.
Suureen suosioon Klondike nousi 1990-luvulla, kun Microsoft lisäsi Solitaire-pelin osaksi Windows 3.0 -käyttöjärjestelmää vuonna 1990. Pelin kirjoitti harjoittelija Wes Cherry, ja se liitettiin mukaan osittain opettamaan käyttäjille hiiren käyttöä – raahaamista ja napsauttamista. Ilmaiseksi mukana tulleesta pelistä kasvoi nopeasti yksi maailman pelatuimmista tietokonepeleistä.
Klondike digitaalisesti ja mobiilissa
Alun perin Klondikea pelattiin fyysisellä korttipakalla, ja 1990-luvulta lähtien sitä on voinut pelata tietokoneella. Nykyään peli kulkee kaikkialla mukana: tarjolla on lukuisia ilmaisia ja maksullisia mobiilisovelluksia sekä selaimessa pelattavia versioita. Digitaaliset versiot sisältävät usein ominaisuuksia kuten siirtojen peruutuksen, vihjeet, tilastot ja mahdollisuuden valita yhden tai kolmen kortin muoto. Jos Klondike alkaa tuntua tutulta, kannattaa kokeilla myös muita pasianssityyppejä, kuten hämähäkkipasianssia, Vapaakenttää (FreeCell) tai pyramidipasianssia.
Vertailu
| Pasianssi | Pakka | Vaikeustaso | Erityispiirre |
|---|---|---|---|
| Klondike | 1 pakka (52) | Keskitaso | Perustuspinot maittain ässästä kuninkaaseen; varasto yksi tai kolme korttia |
| Hämähäkkipasianssi | 2 pakkaa (104) | Haastava | Jonot rakennetaan yhdessä, kahdessa tai neljässä maassa; tavoite on täydet A–K-jonot |
| Vapaakenttä (FreeCell) | 1 pakka (52) | Taitopeli | Kaikki kortit näkyvissä ja neljä vapaata solua; lähes jokainen jako on ratkaistavissa |
| Pyramidipasianssi | 1 pakka (52) | Nopea | Poistetaan korttipareja, joiden summa on 13 |
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Onko Klondike sama peli kuin Solitaire?
Käytännössä kyllä. ”Solitaire” on yleisnimi yksin pelattaville korttipeleille, mutta arkikielessä ja esimerkiksi Windowsissa se tarkoittaa juuri Klondikea. Kun joku sanoo pelaavansa Solitairea, kyse on lähes aina Klondikesta.
Voiko jokaisen Klondike-jaon voittaa?
Ei voi. Osa jaoista on mahdoton ratkaista korttien lähtöjärjestyksen vuoksi. Siksi edes virheetön peli ei takaa voittoa jokaisessa pelissä.
Käännetäänkö varastosta yksi vai kolme korttia?
Molemmat ovat yleisiä. Yhden kortin muoto on helpompi ja johtaa useammin voittoon, kun taas kolmen kortin muoto on perinteisempi ja haastavampi. Monissa sovelluksissa voit valita kumman tahansa.
Onko Klondike taitopeli vai pelkkää tuuria?
Molempia. Korttien järjestys on sattumanvarainen, mutta harkituilla siirroilla – kuten piilokorttien paljastamisella ja kuninkaiden säästämisellä tyhjiin sarakkeisiin – voittomahdollisuuksia voi parantaa huomattavasti.
Mistä Klondike sai nimensä?
Nimen alkuperä on epävarma. Se yhdistetään usein Kanadan Klondiken kultaryntäykseen (1896–1899), mutta varmaa todistetta yhteydestä ei ole. Varhaisimmat painetut säännöt ovat vuodelta 1907.
