Napoleon-pasianssi on perinteinen kahden korttipakan pasianssi, jota pelataan yksin ja jonka englanninkielinen nimi on Napoleon at St Helena – nykyään se tunnetaan paremmin nimellä Forty Thieves eli ”neljäkymmentä varasta”. Peli on yksi klassisen pasianssiperheen tunnetuimmista ja samalla haastavimmista jäsenistä: tavoitteena on järjestää kaikki 104 korttia maittain ässästä kuninkaaseen, mutta voittoon yltää arviolta vain noin joka kymmenes peli. Tässä oppaassa käydään läpi Napoleon-pasianssin säännöt, pelialueen asettelu, pelin kulku vaihe vaiheelta sekä strategiavinkit ja suosituimmat muunnelmat.
Pikafaktat
| Ominaisuus | Tiedot |
|---|---|
| Pelin tyyppi | Yhden pelaajan pasianssi |
| Muut nimet | Napoleon at St Helena, Forty Thieves, Big Forty, Le Cadran |
| Korttipakat | 2 × 52 korttia (yhteensä 104) |
| Pelaajien määrä | 1 |
| Pöytäpinot | 10 pinoa, 4 korttia kussakin |
| Perustat | 8 (ässästä kuninkaaseen, maittain) |
| Pöydän rakennussuunta | Laskeva, sama maa |
| Uudelleenjako | Ei |
| Arvioitu voittoprosentti | Noin 10 % |
| Kesto | Noin 20 minuuttia |
| Vaikeustaso | Vaikea |
Mikä on Napoleon-pasianssi?
Pasianssi tarkoittaa yhden pelaajan korttipeliä, jossa sekoitettu pakka pyritään järjestämään tiettyjen sääntöjen mukaan. Napoleon-pasianssi kuuluu niin sanottuihin avoimiin pasiansseihin: lähes kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä, joten peli on enemmän päättelyä ja suunnittelua kuin pelkkää onnea – vaikka korttien jakojärjestys ratkaiseekin paljon.
Nimi juontuu tarinasta, jonka mukaan keisari Napoleon Bonaparte olisi pelannut tätä pasianssia maanpaossaan Saint Helenan saarella. Tarina on kuitenkin todennäköisesti myytti. Peli mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1870, kun Annie Henshaw kuvasi sitä Napoleonin suosikkipeliksi, ja Lady Adelaide Cadogan käytti siitä vuonna 1874 ranskankielistä nimeä Le Cadran (”kellotaulu”), mikä viittaa mahdolliseen ranskalaiseen alkuperään. Nimet Forty Thieves ja Big Forty yleistyivät vasta 1920-luvulla Yhdysvalloissa. Napoleon-pasianssi on siis saman pelin suomalaisittain käytetty nimi, ja eri lähteissä samasta pelistä voidaan puhua usealla eri nimellä.
Pelin tavoite ja tarvikkeet
Napoleon-pasianssin tavoite on yksinkertainen mutta vaativa: kaikki kortit on siirrettävä kahdeksalle perustalle (englanniksi foundation) niin, että jokaiselle perustalle kertyy yksi maa järjestyksessä ässästä kuninkaaseen (A, 2, 3 … K). Kun kaikki kahdeksan perustaa on rakennettu kuninkaaseen asti, peli on voitettu.
Pelaamiseen tarvitset:
- kaksi tavallista 52 kortin korttipakkaa, jotka sekoitetaan yhdeksi 104 kortin pakaksi;
- riittävästi pöytätilaa kymmenelle pystyriville sekä kahdeksalle perustalle niiden yläpuolella;
- kärsivällisyyttä – peli on tunnetusti vaikea.
Jokeripelikortit otetaan pois pakasta. Peli sopii pelattavaksi sekä oikeilla korteilla että tietokoneella tai mobiilisovelluksessa, joissa korttien siirtely ja uudelleenjako hoituvat automaattisesti.
Pelialueen asettelu
Sekoita molemmat pakat huolellisesti yhteen. Jaa sitten korttipöydälle kymmenen pystyriviä eli pinoa, joissa kussakin on neljä korttia. Kaikki 40 korttia jaetaan kuvapuoli ylöspäin ja hieman limittäin, jotta jokaisen pinon kaikki kortit ovat näkyvissä. Näitä kymmentä pinoa kutsutaan pöytäpinoiksi (tableau).
Jätä pöytäpinojen yläpuolelle tilaa kahdeksalle perustalle. Perustat ovat pelin alussa tyhjät – ässät siirretään niille vasta, kun ne vapautuvat pelin aikana.
Loput 64 korttia muodostavat nostopakan (stock). Nostopakka pidetään kuvapuoli alaspäin omana kasanaan, ja sen viereen jätetään tilaa hylkypinolle (waste), jonne käyttökelvottomat kortit asetetaan kuvapuoli ylöspäin.
Napoleon-pasianssin säännöt
Napoleon-pasianssin säännöt ovat helpot ymmärtää, mutta niiden tiukkuus tekee pelistä haastavan. Keskeistä on, että pöytäpinoja rakennetaan laskevasti samaa maata noudattaen ja perustoja nousevasti samaa maata noudattaen.
Korttien siirtäminen pöytäpinoissa
- Vain pinon päällimmäistä (alinta näkyvää) korttia voi siirtää kerrallaan. Korttisarjoja ei voi siirtää yhtenä ryhmänä – jokainen kortti liikkuu erikseen.
- Kortin voi asettaa toisen pöytäkortin päälle vain, jos se on samaa maata ja yhtä pienempi arvoltaan. Esimerkiksi risti 7 voidaan laskea vain risti 8:n päälle.
- Kuningasta ei voi rakentaa ässän päälle; pöytäpinot kulkevat aina laskevaan suuntaan.
Tyhjät pinot
Kun jokin pöytäpino tyhjenee kokonaan, syntynyttä tyhjää paikkaa voi käyttää vapaasti: siihen saa asettaa minkä tahansa siirrettävissä olevan yksittäisen kortin. Tyhjät pinot ovat pelin tärkein voimavara, koska niiden avulla voit purkaa jumittuneita korttiyhdistelmiä.
Perustan rakentaminen
- Perustat aloitetaan aina ässästä. Kun ässä vapautuu pöytäpinon päältä tai nostopakasta, se siirretään omalle perustalleen.
- Perustaa jatketaan nousevassa järjestyksessä samaa maata: ässän päälle kakkonen, sitten kolmonen ja niin edelleen aina kuninkaaseen asti.
- Koska pelissä on kaksi pakkaa, jokaista maata on kaksi perustaa – yhteensä kahdeksan.
Nostopakka ja hylkypino
- Kun pöydällä ei ole enää hyviä siirtoja, käännä nostopakasta yksi kortti kerrallaan.
- Käännetyn kortin voi pelata heti perustalle tai sopivaan pöytäpinoon. Jos se ei kelpaa mihinkään, se asetetaan hylkypinon päälle.
- Hylkypinon päällimmäinen kortti on aina pelattavissa pöytäpinoihin tai perustoille.
- Napoleon-pasianssissa ei ole uudelleenjakoa: nostopakka käydään läpi vain kerran. Kun nostopakka ja hyödynnettävissä olevat siirrot loppuvat, peli päättyy.
Näin peli etenee vaihe vaiheelta
- Sekoita kaksi pakkaa yhteen ja jaa kymmenen neljän kortin pöytäpinoa kuvapuoli ylöspäin.
- Siirrä esiin tulevat ässät heti perustoille ja aloita niiden rakentaminen maittain.
- Järjestä pöytäkortteja laskeviksi, samaa maata oleviksi jonoiksi, jotta saat alempia kortteja vapaaksi ja perustoille.
- Käännä nostopakasta kortteja yksi kerrallaan, kun pöydällä olevat siirrot loppuvat.
- Käytä tyhjeneviä pinoja väliaikaisena varastona kriittisille korteille.
- Jatka, kunnes olet rakentanut kaikki kahdeksan perustaa kuninkaaseen (voitto) tai kunnes siirrot loppuvat (häviö).
Jos pidät avoimista, taitoa vaativista pasiansseista, kannattaa tutustua myös muihin sivustomme pasianssioppaisiin, joissa esitellään erilaisia pelivariantteja aloittelijasta kokeneeseen pelaajaan.
Strategia ja vinkit voittamiseen
Napoleon-pasianssi on vaikea peli, jossa korttien jakojärjestys ratkaisee paljon – silti hyvällä suunnittelulla voittoprosenttia saa selvästi nostettua. Seuraavat periaatteet auttavat:
- Älä kiirehdi perustoille. Pidä alemman arvoiset kortit tarvittaessa pöydällä, jotta voit käyttää niitä pöytäpinojen järjestelyyn. Liian aikaisin perustalle siirretty kortti voi myöhemmin puuttua pöydältä.
- Tavoittele tyhjiä pinoja. Tyhjä pino on pelin arvokkain resurssi, koska sinne voi siirtää minkä tahansa kortin ja purkaa tukossa olevia pinoja.
- Suosi lyhyitä pinoja. Pura ensin pinoja, joissa on vain vähän kortteja – näin vapautat kokonaisen pinon nopeammin.
- Suunnittele nostopakan käyttö. Koska uudelleenjakoa ei ole, jokainen käännetty kortti on käytettävä harkiten. Tee kaikki hyödylliset pöytäsiirrot ennen kuin käännät uuden kortin.
- Katso pinojen pohjalle. Mieti, mitä kortteja on jumissa pinojen alaosassa, ja pyri vapauttamaan ne, joita tarvitset perustojen jatkamiseen.
Yleisimmät virheet
- Ässien ja kakkosten siirtäminen perustalle liian hätäisesti, jolloin pöytäpinojen järjestely vaikeutuu.
- Tyhjän pinon täyttäminen heti ensimmäisellä sattumalta sopivalla kortilla ilman suunnitelmaa.
- Nostopakan kääntäminen ennen kuin kaikki pöydän hyödylliset siirrot on tehty.
- Saman maan kahden perustan epätasainen rakentaminen, jolloin tärkeät kortit jäävät jumiin.
Napoleon-pasianssin muunnelmat
Napoleon-pasianssista eli Forty Thievesista on kehitetty lukuisia muunnelmia, jotka muuttavat pinojen määrää, rakennussääntöjä tai siirtojen vapautta. Monet niistä on suunniteltu alkuperäistä helpommiksi, koska perusversio on niin vaativa.
- Napoleonin neliö (Napoleon’s Square): kaksitoista neljän kortin pinoa neliön muotoon aseteltuna. Pöytäpinoja rakennetaan laskevasti samaa maata, mutta oikeassa järjestyksessä olevan korttisarjan saa siirtää yhtenä ryhmänä – tämä tekee pelistä helpomman.
- Josephine: muuten kuten perusversio, mutta samaa maata olevan laskevan sarjan voi siirtää kerralla.
- Streets: pöytäpinoja rakennetaan laskevasti vastaväriä noudattaen (punainen mustan päälle ja päinvastoin), mikä lisää siirtomahdollisuuksia.
- Little Napoleon: kahdeksan neljän kortin pinoa, joissa vain päällimmäinen kortti on näkyvissä. Peli on vaikea, voittoprosentti noin 15.
Vertailu
| Peli | Pakat | Pöytäpinot | Pöydän rakennus | Erityispiirre |
|---|---|---|---|---|
| Napoleon (Forty Thieves) | 2 | 10 × 4 | Laskeva, sama maa | Vain yksi kortti kerrallaan; ei uudelleenjakoa; voitto n. 10 % |
| Napoleonin neliö | 2 | 12 × 4 | Laskeva, sama maa | Sarjan saa siirtää yhtenä ryhmänä; helpompi |
| Josephine | 2 | 10 × 4 | Laskeva, sama maa | Samaa maata oleva sarja siirtyy kerralla |
| Streets | 2 | 10 × 4 | Laskeva, vastaväri | Enemmän siirtoja; helpompi kuin perusversio |
| Little Napoleon | 2 | 8 × 4 | Laskeva, sama maa | Vain päällimmäinen kortti näkyvissä; voitto n. 15 % |
| Maria | 2 | 4 riviä × 9 | Laskeva, vastaväri | Voitto arviolta n. 1/8 |
Napoleon-pasianssi vs. muut pasianssit
Jos Napoleon-pasianssi tuntuu liian haastavalta, kannattaa aloittaa kevyemmistä peleistä. Suosituin aloituspeli on Klondike-pasianssi, jota pelataan yhdellä pakalla ja jossa uudelleenjako on sallittu. Taktisempaa pelattavaa tarjoavat Vapaakenttä (FreeCell), jossa lähes kaikki pelit ovat ratkaistavissa, sekä Spider-pasianssi. Napoleon-pasianssin erottaa näistä kahden pakan käyttö, tiukka rakentaminen samaa maata noudattaen sekä se, ettei nostopakkaa jaeta uudelleen – yhdistelmä, joka tekee siitä yhden vaativimmista perinteisistä pasiansseista.
Kenelle Napoleon-pasianssi sopii?
Napoleon-pasianssi sopii kokeneelle pasianssin pelaajalle, joka nauttii pitkäkestoisesta, pohtivasta pelistä ja kestää tappioita – voittoon yltää vain osassa peleistä. Koska lähes kaikki kortit ovat näkyvissä, peli palkitsee huolellisen suunnittelun ja kärsivällisyyden enemmän kuin nopeat, sattumanvaraiset siirrot. Aloittelijalle peli voi tuntua turhauttavan vaikealta, jolloin kannattaa harjoitella ensin helpommilla pasiansseilla tai Napoleonin helpommilla muunnelmilla, kuten Napoleonin neliöllä.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Montako korttipakkaa Napoleon-pasianssiin tarvitaan?
Napoleon-pasianssiin tarvitaan kaksi tavallista 52 kortin pakkaa, jotka sekoitetaan yhteen. Korttien kokonaismäärä on näin 104, eli jokaista korttia on pelissä kaksi.
Mikä on Napoleon-pasianssin tavoite?
Tavoitteena on rakentaa kahdeksan perustaa, joista jokaiselle kertyy yksi maa järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Peli on voitettu, kun kaikki 104 korttia on siirretty perustoille.
Voiko korttisarjan siirtää kerralla?
Perusversiossa ei voi: vain pinon päällimmäinen kortti liikkuu kerrallaan. Jotkin muunnelmat, kuten Napoleonin neliö ja Josephine, sallivat oikeassa järjestyksessä olevan sarjan siirtämisen yhtenä ryhmänä.
Onko Napoleon-pasianssissa uudelleenjakoa?
Ei. Nostopakka käydään läpi vain kerran kortti kerrallaan, eikä hylkypinoa sekoiteta takaisin peliin. Tämä tekee pelistä selvästi tavallista vaikeamman.
Kuinka usein Napoleon-pasianssin voittaa?
Napoleon-pasianssi on vaikea peli: voittoon yltää arviolta noin joka kymmenes peli. Korttien jakojärjestys vaikuttaa paljon, mutta huolellinen suunnittelu ja tyhjien pinojen hyödyntäminen parantavat mahdollisuuksia.