Viisisataa (500) – korttipelin säännöt, pistelasku ja historia

Viisisataa eli 500 on perinteinen tikkipeli, joka on viihdyttänyt korttipelaajia jo yli sadan vuoden ajan. Peli yhdistää euchresta tutun valttipelin sekä vististä ja bridgestä tutun huutamisen eli tarjoamisen, mutta pysyy silti varsin helppona oppia. Pelin nimi juontuu sen tavoitteesta: voiton vie se pelaaja tai joukkue, joka kerää ensimmäisenä vähintään 500 pistettä. Tässä oppaassa käymme läpi pelin historian, korttipakan kokoamisen eri pelaajamäärillä, korttien jaon, huutamisen, korttien arvojärjestyksen ja pistelaskun sekä yleisimmät aloittelijan virheet.

Mikä Viisisataa-peli on?

Viisisataa kuuluu tikkipeleihin, eli peleihin, joissa jokaisella kierroksella pelataan yksi kortti kerrallaan ja korkein kortti voittaa niin sanotun tikin. Tikki tarkoittaa yhtä kierrosta, jossa jokainen pelaaja asettaa yhden kortin pöytään. Peli perustuu kahteen keskeiseen ideaan: ennen pelin alkua pelaajat huutavat eli lupaavat voittavansa tietyn määrän tikkejä tietyllä valttimaalla, ja itse pelissä he yrittävät pitää lupauksestaan kiinni.

Valtti tarkoittaa maata, joka voittaa kaikki muut maat kyseisen jaon ajan. Viisisataa on sukua monille eurooppalaisille tikkipeleille, ja jos peli kiinnostaa, kannattaa tutustua myös muihin korttipeleihin sekä erityisesti klassiseen vistiin ja huutamiseen perustuvaan bridgeen, joista Viisisataa on osittain saanut vaikutteita. Peli voidaan pelata joko yksin tai kiinteinä pareina pelaajamäärästä riippuen.

Pelin historia ja matka Australian kansallispeliksi

Viisisataa syntyi Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla euchre-pelin pohjalta. Nykymuotonsa peli sai vuonna 1904, kun yhdysvaltalainen korttivalmistaja U.S. Playing-Card Company suojasi pelin säännöt tekijänoikeudella ja toi markkinoille niitä varten suunnitellun pakan. Vuonna 1906 yhtiö julkaisi niin kutsutun Avondale-pistetaulukon, joka vakiinnutti tarjousten arvot ja poisti aiempia epäkohtia pistelaskusta.

Yhdysvalloissa Viisisataa oli hyvin suosittu aina 1920-luvun tienoille asti, jolloin ensin huutobridge ja sitten sopimusbridge syrjäyttivät sen vähitellen. Peli ei kuitenkaan kadonnut: siitä tuli erityisen rakastettu Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, ja sitä kutsutaan yhä Australian kansallispeliksi. Myös Kanadassa ja osissa Yhdysvaltoja peliä pelataan edelleen. Juuri Australiassa yleistynyt neljän pelaajan parimuoto on nykyään tunnetuin tapa pelata Viisisataata.

Korttipakka ja pelaajamäärä

Viisisataan erikoisuus on se, että käytettävän pakan koko riippuu pelaajien määrästä. Perussääntö on, että jokaiselle pelaajalle riittää kymmenen korttia ja pöytään jää lisäksi pieni korttikasa eli leski. Tyypillisimmät kokoonpanot ovat:

• 3 pelaajaa: 33 kortin pakka (ässästä seiskaan kaikissa neljässä maassa sekä jokeri). Pelataan yksin kolmin.
• 4 pelaajaa: 43 kortin pakka. Punaisissa maissa mukana ovat kortit ässästä neloseen ja mustissa maissa ässästä vitoseen, lisäksi jokeri. Pelataan kahtena kiinteänä parina vastakkain. Tämä on pelin yleisin muoto.
• 5 pelaajaa: 53 kortin pakka, eli täysi 52 kortin pakka ja jokeri.
• 6 pelaajaa: 63 kortin pakka, johon lisätään 11-, 12- ja punaisten maiden 13-kortit. Nämä asettuvat arvoltaan kympin ja kuvakorttien väliin. Pelata voidaan kahtena kolmen hengen joukkueena tai kolmena parina.

Jokeri on pelissä valinnainen: jos sitä ei oteta mukaan, leskeen jaetaan kortteja yksi vähemmän. Suomessa peliä pelataan tavallisimmin neljän tai viiden pelaajan voimin.

Korttien jako ja leski

Jakaja antaa kortit myötäpäivään kolmessa erässä. Neljän pelaajan pelissä jako etenee tyypillisesti näin: ensin kolme korttia jokaiselle pelaajalle ja yksi leskeen, sitten neljä korttia jokaiselle ja yksi leskeen, ja lopuksi kolme korttia jokaiselle ja yksi leskeen. Näin jokaiselle pelaajalle kertyy kymmenen korttia ja pöydälle jää kolmen kortin leski kuvapuoli alaspäin.

Leski (amerikkalaisittain ”widow” tai ”kitty”) on keskeinen osa peliä. Huudon voittanut pelaaja eli pelinviejä saa ottaa lesken käteensä ja vaihtaa siitä haluamansa kortit, minkä jälkeen hän asettaa ylimääräiset kortit syrjään kuvapuoli alaspäin. Jos kukaan ei tee huutoa, leskeä ei katsota lainkaan. Jakovuoro siirtyy myötäpäivään joka jaon jälkeen.

Korttien arvojärjestys ja valtti

Kun jollakin maalla pelataan valttia, korttien arvojärjestys poikkeaa tavallisesta. Ylimpänä on aina jokeri, jota kutsutaan myös parhaaksi jätkäksi. Sen alapuolella ovat kaksi erityisen arvokasta jätkää:

• Valttijätkä (oikea jätkä, right bower) – valttimaan jätkä, joka on toiseksi korkein kortti.
• Samanvärinen jätkä (vasen jätkä, left bower) – saman värin toisen maan jätkä, joka lasketaan valttikortiksi ja on kolmanneksi korkein.

Näiden jälkeen valttimaan kortit jatkuvat tavalliseen tapaan: ässä, kuningas, kuningatar, kymppi, ysi ja niin edelleen. Muissa maissa kortit ovat perinteisessä arvossaan ässä korkeimpana ja pienin kortti matalimpana. Huomaa, että samanvärisestä maasta puuttuu jätkä, koska se toimii valttina.

Jos pelataan ilman valttia (no trump), jokeri on edelleen pelin korkein kortti. Tällöin jokerin saa kuitenkin pelata vasta, kun pelaaja ei voi tunnustaa ajettua maata. Jos jokeri on pelinviejällä, hän voi nimetä maan, johon jokeri luetaan kuuluvaksi.

Huutaminen eli tarjoaminen

Peli alkaa huutokierroksella, jossa pelaajat lupaavat vuorotellen voittavansa tietyn määrän tikkejä valitsemallaan valttimaalla. Huudot kulkevat kuudesta kymmeneen tikkiin, ja maat ovat eriarvoisia. Matalin mahdollinen huuto on kuusi pataa ja korkein kymmenen ilman valttia. Maat kasvavat arvossaan seuraavassa järjestyksessä:

• Pata (matalin)
• Risti
• Ruutu
• Hertta
• Ilman valttia eli no trump (korkein)

Jokainen pelaaja voi vuorollaan joko korottaa tarjousta tai passata. Huutaminen jatkuu, kunnes jäljellä on vain yksi pelaaja, joka ei ole passannut – hänestä tulee pelinviejä ja hänen huutonsa määrää valttimaan. Jos kaikki passaavat, jako voidaan tehdä uudelleen tai pelata ilman valttia niin, että kukin kerää itselleen mahdollisimman monta tikkiä.

Tavallisten tikkihuutojen lisäksi pelaaja voi huutaa misäärin tai avomisäärin. Molemmissa tavoite on päinvastainen: pelinviejä yrittää olla voittamatta yhtään tikkiä, ja hän pelaa aina yksin ilman paria. Misääri sijoittuu arvossaan seiskan ja kahdeksikon huudon väliin, ja sen voi huutaa vasta kun joku on jo huutanut seitsemän. Avomisäärissä pelinviejä kääntää korttinsa pöytään näkyviin ensimmäisen tikin jälkeen; se on arvokkaampi ja sijoittuu kymmenen ruudun ja kymmenen hertan väliin.

Alla olevaan taulukkoon on koottu huutojen pistearvot vakiintuneen Avondale-taulukon mukaan.

Pelin kulku

Pelinviejä aloittaa ensimmäisen tikin ajamalla eli pelaamalla haluamansa kortin. Jos huutoa ei tehty, aloittaa jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja. Muiden pelaajien on tunnustettava ajettua maata, eli pelattava samaa maata jos se on mahdollista. Jos kädessä ei ole ajettua maata, pelaaja saa pelata valttia tai minkä tahansa muun kortin.

Tikin voittaa korkein pelattu valtti, tai jos valttia ei pelattu, ajetun maan korkein kortti. Tikin voittaja kerää kortit itselleen, asettaa ne kuvapuoli alaspäin eteensä ja aloittaa seuraavan tikin. Jokainen jako koostuu kymmenestä tikistä. Hyvä pelaaja laskee mielessään, mitkä kortit ovat jo poissa pelistä, ja ajoittaa valttiensa ja korkeiden korttiensa käytön huolellisesti.

Pistelasku ja voittaminen

Jako lasketaan tikkien päätyttyä. Jos pelinviejä saavuttaa lupaamansa tikkimäärän, hän tai hänen joukkueensa saa huudon arvon verran pisteitä. Jos tavoite jää saavuttamatta, saman verran pisteitä vähennetään. Vastustajat saavat kymmenen pistettä jokaisesta voittamastaan tikistä. Avomisääri ja misääri lasketaan omilla arvoillaan, ja kaikkien kymmenen tikin voittaminen (slam) tuottaa vähintään 250 pistettä, vaikka huudon arvo olisi sitä pienempi.

Pelin tavoite on kerätä ensimmäisenä vähintään 500 pistettä, ja se onnistuu vain oman onnistuneen huudon kautta – pelkillä vastustajien tikkipisteillä kerätyt 500 pistettä eivät riitä voittoon. Peli voi päättyä myös tappioon: jos joukkueen pistesaldo putoaa −500 pisteeseen tai sen alle, se häviää pelin, mitä Australiassa kutsutaan takaoven kautta ulos putoamiseksi.

Viisisataata voi pelata myös verkossa erilaisissa korttipelisovelluksissa ja -palveluissa. Osa nettikasinoista markkinoi uusille pelaajille esimerkiksi no deposit bonus -tyyppisiä tarjouksia, mutta on hyvä muistaa, että Viisisataa on ennen kaikkea taitoa ja yhteispeliä vaativa seurapeli – rahapelaaminen on oma, erillinen asiansa. Jos pelaat rahasta, tutustu vastuullisen pelaamisen periaatteisiin.

Yleisimmät virheet ja vinkit

Viisisataa palkitsee harkinnan ja yhteispelin. Aloittelijan kannattaa välttää seuraavia tyypillisiä virheitä:

• Liian korkea huuto: lupaa vain sen verran tikkejä kuin kätesi realistisesti kantaa, sillä epäonnistunut huuto vie pisteitä miinukselle.
• Jätkien ja jokerin unohtaminen: muista, että valttijätkä, samanvärinen jätkä ja jokeri ovat valttikortteja – ne muuttavat maiden lukumäärää kädessäsi.
• Parin viestien sivuuttaminen: parimuodossa seuraa, mitä kortteja parisi pelaa, ja tue hänen huutoaan sen sijaan että kilpailisit samoista tikeistä.
• Lesken huolimaton käyttö: pelinviejänä hyödynnä leski tarkasti ja heitä pois heikoimmat kortit, jotta kätesi vahvistuu valitussa valtissa.
• Korttien laskennan laiminlyönti: seuraa, mitkä valtit ja korkeat kortit on jo pelattu, jotta tiedät milloin tikki on varmasti sinun.

Kenelle Viisisataa sopii?

Viisisataa sopii erityisesti pelaajille, jotka pitävät tikkipeleistä ja kaipaavat visteä tai bridgeä kevyempää mutta silti strategista peliä. Se on mainio seurapeli neljälle, ja huutamisen ansiosta jokainen jako on erilainen. Jos pidät suomalaisista huutopeleistä, kannattaa kokeilla myös sukulaispelejä kuten tuppia ja patalupausta, joissa toistuvat samat teemat: valtti, tikit ja lupausten pitäminen.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Kuinka monta pelaajaa Viisisataa tarvitsee?

Peliä voi pelata kolmesta kuuteen pelaajaa, mutta yleisin ja tasapainoisin muoto on neljän pelaajan parimuoto. Pelaajamäärä vaikuttaa käytettävän pakan kokoon: kolmella pelaajalla käytetään 33 korttia ja neljällä 43 korttia.

Mikä on leski Viisisataassa?

Leski on pöytään kuvapuoli alaspäin jäävä pieni korttikasa, tavallisesti kolme korttia. Huudon voittanut pelinviejä saa ottaa lesken käteensä ja vaihtaa siitä kortteja, minkä jälkeen hän heittää ylimääräiset kortit syrjään. Jos kukaan ei huuda, leskeä ei katsota.

Mikä on misääri ja avomisääri?

Misääri on huuto, jossa pelinviejä yrittää olla voittamatta yhtään tikkiä ja pelaa aina yksin. Se on arvoltaan 250 pistettä. Avomisäärissä pelinviejä kääntää korttinsa pöytään näkyviin ensimmäisen tikin jälkeen, ja se on arvokkaampi, vakiotaulukossa 500 pistettä.

Miten Viisisataa-peli voitetaan?

Voittoon tarvitaan vähintään 500 pistettä, ja ne on kerättävä onnistuneilla omilla huudoilla. Pelkästään vastustajien tikeistä saadut pisteet eivät riitä voittoon. Jos pistesaldo putoaa −500 pisteeseen, joukkue häviää pelin.

Onko Viisisataa sama peli kuin bridge?

Ei, mutta pelit ovat sukua toisilleen. Viisisataa kehittyi euchresta ja lainasi huutamisen idean vististä ja bridgestä. Se on kuitenkin bridgeä yksinkertaisempi ja käyttää valttijätkiä sekä jokeria erikoiskortteina, mikä tekee siitä oman, itsenäisen pelinsä.