Preferenssi on perinteikäs tikkipeli, jossa kolme pelaajaa kilpailee tikeistä 32 kortin pakalla ja tavoittelee etukäteen lupaamaansa tikkimäärää. Peli on kotoisin Keski-Euroopasta ja säilynyt elinvoimaisena erityisesti Itä- ja Kaakkois-Euroopassa. Nimestä huolimatta peli ei ole ranskalainen, vaan sitä pelataan eniten Itävallassa, Unkarissa, Kroatiassa, Kreikassa ja Venäjällä, missä siitä käytetään myös nimeä preferanssi. Tässä oppaassa käydään selkeästi läpi preferenssin säännöt, tarjouskierros, tikkien pelaaminen, pistelasku sekä rahapanoksilla käytettävät pottisäännöt niin, että myös aloittelija pääsee alkuun.
Pikafaktat
| Pelaajamäärä | 3 (voidaan pelata myös 4 hengellä: jakaja tauolla) |
|---|---|
| Korttipakka | 32 korttia (A, K, Q, J, 10, 9, 8, 7 joka maasta) |
| Korkein kortti | Ässä (A); kymppi sijoittuu sotamiehen (J) ja ysin väliin |
| Valttien arvojärjestys | pata < risti < ruutu < hertta < valtiton |
| Jaettavat kortit | 10 korttia/pelaaja + 2 kortin leski pöytään |
| Pelin tyyppi | Tikkipeli; luvataan 6–10 tikkiä tai misääri |
| Alkuperä | Itävaltalainen Préférence 1800-luvun alussa; levisi Venäjälle |
| Peliaika | Noin 20–40 min / kierros |
Mikä preferenssi on ja mistä se tulee
Preferenssi on tikkipeli, eli korttipeli, jossa yksittäinen peluukierros jakautuu tikkeihin. Tikki tarkoittaa yhtä kierrosta, jolla jokainen pelaaja pelaa pöytään yhden kortin ja korkein kortti vie koko tikin. Pelin ydin on ennustaminen: jokainen pelaaja arvioi oman kätensä ja sitoutuu voittamaan tietyn määrän tikkejä. Onnistuminen tuo pisteitä, epäonnistuminen rankaisee.
Peli juontaa juurensa itävaltalaiseen Préférence-peliin, joka nousi suosioon Wienissä 1800-luvun alussa. Se pohjautuu vanhempiin eurooppalaisiin tikkipeleihin, kuten espanjalaiseen ombreen ja ranskalaiseen bostoniin. Préférence levisi nopeasti Venäjälle, jossa siitä tuli pitkäksi aikaa maan suosituin korttipeli ennen kuin durak-tyyppiset pelit ohittivat sen. Peli kuuluu samaan tikkipelien perheeseen kuin esimerkiksi saksalainen skat ja perinteinen visti, ja se tarjoaa niiden tapaan runsaasti strategista syvyyttä.
Pelin tavoite
Preferenssissä yksi pelaajista on pelinviejä, joka lupaa kerätä tietyn vähimmäismäärän tikkejä valitsemallaan valttimaalla. Kaksi muuta pelaajaa ovat puolustajia, joiden tavoitteena on estää pelinviejää pääsemästä lupaukseensa ja kerätä itse mahdollisimman monta tikkiä. Pelikierroksen päätteeksi pelaajat saavat positiivisia pisteitä onnistuneista lupauksista ja voitetuista tikeistä sekä miinuspisteitä epäonnistumisista. Preferenssi on nollasummapeli: kun kaikki pisteet lasketaan yhteen, niiden summan tulee olla nolla.
Pelivälineet ja korttien arvojärjestys
Preferenssiä pelataan 32 kortin pakalla, josta on poistettu kaikki kakkoset, kolmoset, neloset, vitoset ja kutoset. Mukana ovat siis joka maasta ässä (A), kuningas (K), kuningatar (Q), sotamies (J), kymppi (10), ysi (9), kasi (8) ja seiska (7). Jos pöydässä on vain tavallinen 52 kortin korttipakka, pelin saa aloitettua helposti poistamalla pienet kortit.
Yksittäisen kortin arvojärjestys korkeimmasta pienimpään on: A, K, Q, J, 10, 9, 8, 7. Huomaa, että kymppi sijoittuu sotamiehen ja ysin väliin – se ei siis ole pienimpiä kortteja.
Maiden eli valttivaihtoehtojen arvojärjestys huonoimmasta parhaimpaan on:
- Pata (matalin)
- Risti
- Ruutu
- Hertta
- Valtiton peli (korkein, ei valttimaata lainkaan)
Tätä järjestystä tarvitaan tarjouskierroksella: samalla tikkimäärällä arvokkaampi valtti voittaa matalamman.
Pelin kulku
Jako ja leski
Jakaja jakaa kortit myötäpäivään kahden kortin erissä niin, että jokainen pelaaja saa 10 korttia kuvapuoli alaspäin. Jaon aikana pöytään jää kaksi korttia kuvapuoli alaspäin – tätä parin kortin pakkaa kutsutaan leskeksi. Lesken saa myöhemmin käyttöönsä tarjouskierroksen voittaja. Jos kortteja pelataan neljän hengen porukalla, jakovuorossa oleva pelaaja on kierroksen ajan tauolla ja seuraa peliä sivusta.
Tarjouskierros
Peli avataan tarjouskierroksella, jolla pelaajat kilpailevat pelinviejän roolista. Jokainen pelaaja voi vuorollaan tarjota lupauksen siitä, kuinka monta tikkiä hän aikoo vähintään kerätä – vähimmäistarjous on 6 tikkiä ja enimmäistarjous 10 tikkiä. Edellistä tarjousta on aina korotettava joko suuremmalla tikkimäärällä tai samalla tikkimäärällä mutta arvokkaammalla valttimaalla. Kerran passannut pelaaja ei voi enää palata tarjouskilpaan.
Tarjouskierroksen voittaja ottaa lesken kaksi korttia käteensä, katsoo ne ja poistaa sitten kaksi korttia kuvapuoli alaspäin. Näin hän saa parannettua kättään ennen pelaamista. Tarjouskierroksella käytetään muun muassa seuraavia termejä:
- Visti (vistaus) = puolustajan ilmoitus siitä, että hän lähtee pelaamaan pelinviejää vastaan ja yrittää kerätä tikkejä. Jos vain yksi pelaaja vistaa, hän pelaa yksin pelinviejää vastaan. Jos molemmat puolustajat vistaavat, he keräävät tikkejä yhdessä.
- Passaus = pelaaja ei haasta pelinviejää. Jos molemmat muut pelaajat passaavat, kolmannesta tulee pelinviejä. Jos kumpikin puolustaja passaa pelaamatta, pelinviejä voittaa sopimuksensa suoraan ilman tikkien pelaamista.
- Misääri = lupaus olla ottamatta yhtään tikkiä. Misääri voidaan pelata leskellä tai ilman, eikä siinä ole koskaan valttia. Misäärissä puolustajat pelaavat avoimin kortein.
- Preferanssi = lupaus kaikista kymmenestä tikistä. Erittäin harvinainen, ja se voidaan tehdä vasta lesken katsomisen jälkeen.
Jos kaikki pelaajat passaavat heti, kyseessä on ympäripassaus, jolloin pelataan käänteinen peli: tavoitteena on kerätä mahdollisimman vähän tikkejä, ja jokaisesta otetusta tikistä tulee miinuspisteitä.
Tikkien pelaaminen
Pelin aikana ovat voimassa maantuntopakko ja valttipakko. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pelaajan on tunnustettava maata eli pelattava samaa maata kuin tikin avaava kortti, jos sitä on kädessä. Jos avattua maata ei ole, on pelattava valttia, mikäli valttia on kädessä. Vasta jos kumpaakaan ei ole, saa pelata minkä tahansa kortin.
Tikin voittaa korkein pelattu valtti, tai jos valttia ei pelattu, korkein kortti avatussa maassa. Tikin voittaja kerää kortit itselleen ja avaa seuraavan tikin. Ympäripassauksessa leski avaa kaksi ensimmäistä tikkiä, jonka jälkeen kolmannen tikin aloittaa etukäsi eli jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja. Voitetut tikit pinotaan pelaajan eteen.
Pistelasku
Pistelasku on preferenssin monimutkaisin osa, mutta se perustuu kolmeen pistelajiin. Pulja- eli ammuspisteet ovat positiivisia pisteitä, joita pelinviejä saa onnistuneesta lupauksesta. Kekopisteet ovat miinuspisteitä, joita tulee puuttuvista tikeistä ja epäonnistuneista lupauksista. Vistipisteet ovat puolustajien keräämiä pisteitä onnistuneesta vastarinnasta. Alla oleva taulukko kokoaa yhteen sopimusten pistearvot ja puolustajien vähimmäistavoitteet.
Pistelasku ja sopimukset
| Sopimus | Pulja-/vistipisteet | Puolustajien vähimmäistavoite |
|---|---|---|
| 6 tikkiä | 2 | 4 tikkiä |
| 7 tikkiä | 4 | 2 tikkiä |
| 8 tikkiä | 6 | 1 tikki |
| 9 tikkiä | 8 | 1 tikki |
| 10 tikkiä (preferanssi) | 10 | yritetään estää yksikin tikki |
| Misääri | 10 | pelinviejä ei saa ottaa yhtään tikkiä |
Pulja-, keko- ja vistipisteet
Pelinviejä saa pulja-pisteitä onnistuessaan sitoumuksessaan. Pisteet nousevat tikkimäärän mukaan kahden pisteen portain: kuusi tikkiä tuottaa 2 pistettä, seitsemän tikkiä 4 pistettä, kahdeksan tikkiä 6 pistettä ja niin edelleen aina kymmenen tikin 10 pisteeseen. Ympäripassauksessa pulja-pisteitä saa pelaaja, joka ei ota yhtään tikkiä; pistemäärä kasvaa sen mukaan, kuinka mones ympäripassauskierros on kyseessä (ensimmäisellä 1, toisella 2 ja kolmannella 4 pistettä).
Epäonnistumiset kirjataan kekopisteinä, jotka ovat kuin pulja-pisteet mutta miinusmerkkisiä. Vistaajat saavat jokaisesta ottamastaan tikistä yhtä paljon vistipisteitä kuin pelinviejä olisi saanut pulja-pisteitä onnistuessaan. Jos pelinviejä ei saa lupaamaansa tikkimäärää, vistaajat saavat lisäpisteitä hänen puuttuvista tikeistään. Vistauksessa passannut puolustaja ei saa koskaan kekopisteitä.
Lopullinen pistelasku
Yksittäinen peli päättyy, kun pelaajat ovat keränneet etukäteen sovitun määrän pulja-pisteitä. Koska kolminpelissä kaikilla on lopussa saman verran pulja-pisteitä, ne eivät vaikuta lopputulokseen. Lopullinen pistelasku etenee vaiheittain:
- Kaikilta pelaajilta vähennetään se kekopistemäärä, joka vähiten kekopisteitä saaneella on. Näin pienin jää nollaan.
- Jäljelle jääneet kekopisteet kerrotaan kymmenellä ja jaetaan pelaajien lukumäärällä, ja tulos pyöristetään lähimpään kokonaislukuun.
- Näin saadut pisteet lisätään omiin vistipisteisiin kumpaakin vastapelaajaa vastaan.
- Lopuksi pelaajat vertaavat keskinäisiä vistipisteitään pareittain ja laskevat erotukset yhteen. Eniten pisteitä kerännyt voittaa, ja kaikkien lopullisten pistemäärien summan tulee olla nolla.
Jos peli jää kesken mutta pisteet halutaan silti laskea, pulja-pisteet muunnetaan vistipisteiksi samalla tavalla kuin kekopisteet. Tämän tarkan kirjanpidon vuoksi monet pelaajat käyttävät valmista pistepaperia, johon merkitään jokaiselle pelaajalle omat sarakkeensa.
Itävaltalaiset pottisäännöt
Jos preferenssiä pelataan rahasta tai pelimerkeistä, käytetään erillisiä pottisääntöjä. Pelkästään pisteistä pelattaessa yksinkertaisempi pistelasku riittää. Pelin alussa jokainen pelaaja maksaa pottiin saman, kymmenellä jaollisen summan. Maksut mitataan yksikköinä, joissa yksi yksikkö vastaa sovittua panosta.
- Onnistunut pelinviejä ottaa potista 10 yksikköä ja maksaa jokaiselle mukana pelanneelle puolustajalle yhden yksikön jokaisesta tämän ottamasta tikistä.
- Jos pelinviejä ottaa alle kuusi tikkiä, hän maksaa pottiin 20 yksikköä.
- Mukana pelannut puolustaja, joka ottaa alle kaksi tikkiä, maksaa pottiin 10 yksikköä.
- Herttapelissä pelinviejä saa vähintään kuudesta tikistä 10 ylimääräistä yksikköä kummaltakin puolustajalta ja maksaa saman verran epäonnistuessaan.
Lisäksi erityiskäsille on bonuksia. Jos pelinviejällä on jaon alussa neljä ässää, hän saa kuuden tikin onnistumisesta 10 yksikköä kummaltakin puolustajalta, eikä epäonnistumisesta tule hänelle maksettavaa. Jos pelinviejällä ei ole lainkaan ässiä ja hän ilmoittaa asian ennen ensimmäistä tikkiä, hän saa onnistuessaan 10 yksikön bonuksen mutta joutuu maksamaan epäonnistuessaan. Ässiä ei kuitenkaan saa vaihtaa leskeen bonuksen saadakseen.
Vinkkejä aloittelijalle ja yleisiä virheitä
Preferenssi palkitsee maltillisen aloittelijan. Alla muutama perusperiaate, joilla vältät yleisimmät sudenkuopat:
- Älä lupaa liikaa. Laske käsi rauhassa ja muista, että 6–7 tikin lupaus on useimmiten turvallisempi kuin kunnianhimoinen 9 tikkiä.
- Muista puolustajien vähimmäistavoite. Puolustajana sinun täytyy kerätä riittävästi tikkejä (esimerkiksi vähintään kaksi tikkiä seitsemän tikin sopimusta vastaan), tai saat itse rangaistuspisteitä.
- Seuraa pelattuja kortteja. Koska pakassa on vain 32 korttia, tarkkaavainen pelaaja pystyy päättelemään, mitä valtteja ja korkeita kortteja vastustajilla on jäljellä.
- Käytä leski viisaasti. Pelinviejänä poista kädestäsi maat, joissa olet heikko, jotta pääset lyömään valttia aiemmin.
Jos tikkipelit kiinnostavat laajemmin, samankaltaista harjoitusta tarjoavat esimerkiksi marjapussi, tuppi ja pidro. Lisää vaihtoehtoja löydät korttipelien yleissivulta.
Vastuullisuushuomautus
Vastuullisuushuomautus: Preferenssiä voidaan pelata myös rahasta tai pelimerkeistä. Tämä artikkeli on tarkoitettu pelin sääntöjen ja pelitavan esittelyyn, eikä se ole kehotus pelata rahapelejä. Panoksilla pelatessa tulokset perustuvat osittain sattumaan, eikä yksikään strategia takaa voittoa. Pelaa vain täysi-ikäisenä ja sellaisella summalla, jonka sinulla on varaa menettää.
Jos pelaaminen aiheuttaa huolta sinulle tai läheisellesi, apua saa maksutta: Peluuri, Peliklinikka ja THL:n rahapelaamisen tietosivut.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka monta pelaajaa preferenssiin tarvitaan?
Yhdellä kierroksella pelaa aina kolme pelaajaa. Peliä voi pelata myös neljän hengen porukalla niin, että jakovuorossa oleva pelaaja on kierroksen ajan tauolla.
Millä korttipakalla preferenssiä pelataan?
Pelissä käytetään 32 kortin pakkaa, jossa on joka maasta kortit A, K, Q, J, 10, 9, 8 ja 7. Tavallisesta 52 kortin pakasta poistetaan siis kaikki kortit kakkosesta kutoseen.
Mitä misääri tarkoittaa?
Misääri on lupaus olla ottamatta yhtään tikkiä. Siinä ei ole valttia, ja puolustajat pelaavat avoimin kortein. Misääri voidaan pelata joko lesken kanssa tai ilman.
Mitä ovat pulja-, keko- ja vistipisteet?
Pulja-pisteet ovat pelinviejän onnistumisesta saamia plus-pisteitä, kekopisteet epäonnistumisesta tulevia miinuspisteitä ja vistipisteet puolustajien keräämiä pisteitä. Peli on nollasummapeli, joten pisteiden summa on lopussa nolla.
Mitkä ovat itävaltalaiset pottisäännöt?
Ne ovat erilliset säännöt pelipotin maksamisesta ja jakamisesta silloin, kun preferenssiä pelataan rahasta tai pelimerkeistä. Säännöt määrittävät, kuinka pelinviejä ja puolustajat maksavat pottiin tai saavat siitä yksiköitä tikkien mukaan.