Menu
Preferenssi
Preferenssi on Keski-Euroopan maista lähtöisin oleva tikkipeli kolmelle pelaajalle, joka on jäänyt eloon pääasiassa Itä-Euroopassa. Preferenssi-nimi saattaa kuulostaa ranskalaiselta, mutta peliä ei ole juurikaan pelattu Ranskassa, vaan pääasiallisesti Itävallassa, Unkarissa, Kroatiassa, Kreikassa ja Venäjällä. Peliä pelataan 32 kortin pakalla toisin sanoen pakalla, josta on mukana kortit A, K, Q, J, 10, 9, 8 ja 7 joka maasta. Maiden arvojärjestys on huonoimmasta parhaimpaan: pata, risti, ruutu, hertta ja valtiton peli. Peliä voidaan pelata panoksilla.
Pelin tavoite
Pelaajat lupaavat pelin alussa kerätä tietyn määrän tikkejä. Kerättyjen tikkien perusteella pelikierroksen päättyessä pelaajat saavat positiivisia ja negatiivisia pisteitä saatujen tikkien perusteella.
Pelin kulku
Jakaja (pelinviejä) jakaa myötäpäivään 10 korttia kullekin pelaajalle 2 kahden kortin erissä kuvapuoli alaspäin. Loppupakka (kaksi korttia) jaetaan leskeksi pöytään kuvapuoli alaspäin.
Peli avataan ns. tarjouskierroksella, jolla kukin pelaaja voi tekee tarjouksen/lupauksen, kuinka monta tikkiä hän kerää pelissä - vähintään 6 tai enintään 10 tikkiä. Pelinviejän vastapuoli eli puolustajat lupaavat voittaa pienemmän määrän tikkejä.
Edellistä tarjousta on aina korotettava eli on tarjottava suurempaa määrää tikkejä tai arvokkaampaa tikkiä. Sen mukaan miten vasta pelaajat ovat tehneet vastatarjouksia tikeistä.
Tarjouskierroksella voi myös tarjota misäärin eli lupauksen olla ottamatta lainkaan tikkejä. Misäärin voi pelata ilman leskeä tai lesken kanssa, eikä misäärissä ole koskaan valttia. Misäärissä vastapelaajat pelaavat avoimin kortein.
Muutamia termejä:
Visti; vistaus = Tarjous pienemmästä määrästä tikkejä kuin pelinviejällä. Jos vain yksi pelaaja vistaa, hän pelaa yksin pelinviejää vastaan kierroksen. Jos molemmat pelaajat vistaavat, he lupaavat kerätä yhdessä tietyn määrän tikkejä.
Passaus = Pelaaja ei haasta pelinviejää. Jos kaksi muuta pelaajaa passaa, kolmannesta tulee pelinviejä. Jos molemmat pelaajat passaavat, pelinviejä voittaa pelin suoraan.
Misääripeli = Jos kaikki pelaajat passaavat, se on ympäripassaus ja sen seurauksena pelataan misääripeli, jossa pelaajat saavat sakkoja voittamistaan tikeistä
Preferanssi = Lupaus/tarjous kymmenestä tikistä. Todella harvinainen. Voidaan tehdä korotuksena vasta lesken katsomisen jälkeen.
Pelin aikana on voimassa maantuntopakko ja valttipakko. Tikin voittaa korkein kortti pelattua maata tai korkein valtti, jos valttia pelattiin. Voittaja ottaa tikin kortit itselleen ja avaa seuraavan tikin. Ympäripassauksen jälkeen leski avaa kaksi ensimmäistä tikkiä eli avaava kortti otetaan leskestä eli pöydässä olevasta pakasta. Näiden kahden tikin jälkeen kolmannen tikin aloittaa etukäsi.
Voitetut kortit pinotaan pelaajien eteen niin kuvapuoli näkyviin.
Pisteenlasku
Pelinviejä saa pulja- eli ammuspisteitä, jos onnistuu sitoumuksessaan. Sitoutuminen voi olla 6-10 tikkiin - pisteitä tulee 2-10 kahden pisteenjaolla: 6 tikkiä 2 pistettä, 7 tikkiä 4 pistettä jne.
Ympäripassauksessa pulja-pisteitä saa, kun ei ota yhtään tikkiä. Pisteet tulevat sen mukaan monesko ympäripassaus pelattiin. Ensimmäisellä kierroksella pisteitä saa yhden, toisella kierroksella kaksi ja kolmannella neljä.
Peli päättyy kaikkien pelaajien saavuttaessa tietyn etukäteen sovitun määrän pulja-pisteitä. Jos joku pelaajista menee yli pulja-pisteissä, hän lahjoittaa yli menevät pisteet pelaajalle, jolla on toiseksi eniten pulja-pisteitä. Hyvityksenä hän saa jokaisesta pulja-pisteestä kymmenen vistipistettä lahjoituksen vastaanottajalta.
Puuttuvista tikeistä/epäonnistuneista tarjouksista tulee kekopisteitä, jotka ovat kuten pulja-pisteet, mutta miinusmerkkisiä.
Kun molemmat vastapelaajat vistaavat, kekopisteet menevät sille, joka otti vähemmän tikkejä. Kahdeksan tai yhdeksän tikin pelissä kekopisteet menevät vistaajalle, joka sanoi vistaavansa viimeisenä. Vistauksessa passannut pelaaja ei saa koskaan kekopisteitä.
Ympäripassauksessa pelaajille annetaan jokaisesta ottamastaan tikistä yksi, kaksi tai neljä kekopistettä riippuen siitä, onko kyseessä ensimmäinen, toinen vai kolmas ympäripassauskierros.
Vistaajille annetaan vistipisteitä, mikäli onnistuvat voittamaan riittävästi tikkejä. Jokaisesta ottamastaan tikistä vistaaja saa saman verran vistipisteitä kuin pelinviejä saisi onnistuessaan pulja-pisteitä. Jos pelinviejä ei saa lupaamaansa määrää tikkejä, vistaajat saavat lisäksi pisteitä pelinviejän puuttuvista tikeistä. Nämä lisäpisteet lasketaan kummallekin vistaajalle.
Pelaajat laskevat vistipisteet erikseen jokaista pelaajaa vastaan pelin lopussa. Jokaisella pelaajalla on siis kolminpelissä neljä pistesaraketta: pulja-pisteet, kekopisteet ja vistipisteet kumpaakin vastapelaajaa vastaan. Voitetut vistipisteet lasketaan aina kyseisen kierroksen pelinviejää vastaan.
Kun peli on ohi, pelaajien summataan pisteet. Preferanssi on nollasummapeli eli pelaajien pisteiden summan pitäisi olla nolla.
Lopussa kaikilla on saman verran pulja-pisteitä, joten niillä ei ole merkitystä pisteenlaskun kannalta.
Ensin käsitellään kekopisteet. Kaikilta vähennetään vähiten kekopisteitä saaneiden pisteet. Jos esimerkiksi A:lla on 15 kekopistettä, B:llä 16 ja C:llä 20, kaikilta vähennetään 15 pistettä. A:lle jää silloin 0 pistettä, B:lle 1 piste ja C:lle 5 pistettä.
Sen jälkeen kekopisteet kerrotaan kymmenellä ja jaetaan pelaajien lukumäärällä. Pisteet pyöristetään lähimpään kokonaislukuun. Näin A saisi 0 pistettä, B 3 pistettä (10 x 1 / 3) ja C saisi 17 pistettä (10 x 5 / 3).
Vastapelaajien kekopisteet lisätään sen jälkeen omiin vistipisteisiin. A saisi B:tä vastaan kolme pistettä ja C:tä vastaan 17 pistettä. B saisi C:tä vastaan samoin 17 pistettä ja C saisi B:tä vastaan kolme pistettä.
Nyt pelaajilla on vain vistipisteitä. Pelaajat laskevat keskinäisten vistipisteidensä erotuksen ja laskevat näiden erotusten summan. Jos A:lla on esimerkiksi 100 pistettä B:tä vastaan ja B:llä 40 pistettä A:ta vastaan, erotus on 60 pistettä A:n hyväksi. A siis merkitsisi lopullisiin pisteisiinsä +60 pistettä ja B -60 pistettä.
Kun pelaajat ovat vertailleet pisteitään kaikkiin muihin pelaajiin, he laskevat pisteensä yhteen. Eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Jos kaikki on laskettu oikein, pelaajien lopullisten pistemäärien summa on nolla.
Mikäli peli jää kesken, mutta pisteet halutaan silti laskea, puljapisteet on muutettava vistipisteiksi. Se tapahtuu samoin kuin kekopisteiden kanssa: vähennetään pienin pistemäärä kaikilta, kerrotaan kymmenellä ja jaetaan pelaajien määrällä. Koska puljapisteet ovat positiivisia pisteitä, muunnoksen lopputulos lisätään omiin vistipisteisiin kumpaakin vastapelaajaa vastaan.
Itävaltalaisten preferenssin pottisäännöt
Näitä pottisääntöjä tarvitaan, jos halutaan pelata rahasta tai pelimerkeistä. Jos pelaa vain pisteistä, yksinkertaisempi pisteenlasku on parempi.
Pelin alussa jokainen pelaaja maksaa pottiin saman verran. Summan on hyvä olla jaollinen kymmenellä.
Jaon jälkeen pelinviejä ottaa potista kymmenen yksikköä ja maksaa jokaiselle mukana olleelle puolustajalle yhden yksikön jokaisesta otetusta tikistä. Mukaan kutsuttu puolustaja ei saa maksua, vaan tällaisessa tapauksessa maksu menee kutsujalle.
Jos pelinviejä otti alle kuusi tikkiä, hän maksaa 20 yksikköä pottiin.
Puolustajat, jotka pelasivat ja ottivat alle kaksi tikkiä maksavat kumpikin 10 yksikköä pottiin. Jos toinen puolustaja oli kutsuttu ja puolustajat saavat yhteensä alle neljä tikkiä, kutsuja maksaa 10 yksikköä pottiin.
Herttapelin pelinviejä saa vähintään kuudesta tikistä ylimääräiset 10 yksikköä kummaltakin puolustajalta ja maksaa saman verran epäonnistuessaan.
Jos pelinviejällä on neljä ässää kädessään jaon alussa, hän saa 10 yksikköä kummaltakin puolustajalta onnistuessaan ottamaan kuusi tikkiä. Epäonnistumisesta ei tule maksettavaa. Jos pelinviejällä ei ole lainkaan ässiä ja hän ilmoittaa asian ennen ensimmäistä tikkiä, hän saa 10 yksikköä bonusta, mutta joutuu maksamaan, jos epäonnistuu
Usein kysytyt kysymykset
Ne ovat erityiset säännöt pelipotin maksamisesta ja käsittelystä, jos preferenssiä pelataan panoksilla.
Tietoa löytää helpoiten internetistä hakemalla, korttipelikirjallisuudesta sekä alan printtimediasta.